Millä tolalla on suomalainen kouluterveydenhuolto?

Tällä viikolla koulutyönsä aloittaneiden lasten ja nuorten työterveyshuolto on täysin riippuvainen kotikunnan päätöksistä. Mitään yhtenäistä linjaa koulun terveystarkastuksissa ei enää ole. Joku kunta tarkastaa koulutulokkaat monipuolisesti. Naapurikunnassa edes ekaluokkalainen ei tapaa kouluterveydenhoitajaansa, jollei hänelle satu jotain vahinkoa.

Mannerheimin Lastensuojeliitossa työskentelevä ohjelmapäällikkö Seija Sihvola teki Tampereen yliopistolle viime keväänä väitöskirjan suomalaisten koulutulokkaiden terveystarkastuksista ja heidän terveydentilastaan. Sihvola haastatteli 200 kouluterveydenhoitajaa ja sai tietoja 1820 lapsesta. Miten lapset voivat?

-Yli puolella koulutulokkaista oli jokin terveyshaitta, joten valitettavasti ei voi sanoa suomalaislasten voivan todella hyvin. Terveyshaitaksi katsottiin allergia, lihavuus, jokin pitkäaikaissairaus, päivittäinen oireilu tai koettu huono terveys. Pienellä osalla lapsista terveyshaittoja oli useita.

Miten lasten terveydestä sitten huolehditaan?

-Erittäin vaihtelevasti. Selvitin nimenomaan koulutulokkaiden terveystarkastuksia, joiden määrä ja ajankohta vaihtelee huomattavasti täysin asuinkunnasta riippuen. Joissakin lastenneuvola tarkastaa lapsen kuusivuotiaana, ja koulussa lapsi pääsee terveydenhoitajan tarkastukseen vain jos vanhemmat sitä perustellusti esittävät. Useissa kunnissa lapsi menee terveystarkastukseen yhdessä vanhempiensa kanssa kouluterveydenhoitajalle joko juuri ennen koulun alkua tai alkusyksystä.

- Sinänsä tarkastusten laatuun en työssäni puuttunut, mutta suomalainen terveydenhoitajakunta on varsin hyvin koulutettua, joten siinä tuskin on ongelmia. Suurin ongelmahan on, jos lapsi ei edes pääse minkäänlaisen kattavan ja säännöllisen terveystarkastuksen piiriin.

Terveystarkastus mielletään mittaamiseksi ja punnitsemiseksi, mitä muuta siihen pitäisi kuulua?

- Mittaamiset ovat edelleen tarpeellisia toimenpiteitä, mutta nykyisin yhä voimakkaammaksi vaatimukseksi on kasvanut lapsen psykososiaalisen ja koetun terveydentilan tarkastelu. Omassa työssäni totesin, että seitsenvuotias pystyy jo varsin luotettavasti määrittelemään oman terveydentilansa, joten sitä ei saisi sivuuttaa. Ongelmat lapsen hyvinvoinnissa tulevat esiin koulunkäynnin ongelmina. Niihin pitäisi pystyä puuttumaan nykyistä tehokkaammin. Lapsi ja hänen perheensä tarvitsisikin ns. hyvinvointisuunnitelman, jossa yhteisvoimin koulun ja terveydenhuollon asiantuntijoiden yhteistyöllä saataisiin aikaan lapsilähtöinen hoitosuunnitelma, jos ongelmia on. Nykysysteemissä perheen kokonaisuutta ei oteta riittävästi huomioon. Havaitsin, että kouluterveydenhoitajat tuntevat hyvin lapsen terveydentilan, mutta eivät juuri lainkaan hänen kotiolojaan. Terveys- ja sosiaaliset ongelmat näyttävät kuitenkin kasautuvan - jo pienillä koululaisilla.

Suomalaislapset ovat siis varsin eriarvoisia koululaisia, kotikunnan haluista ja resursseista riippuen. Tosin aivan parin viime vuoden aikana on kouluuntulovaiheeseen ruvettu kiinnittämään enemmän huomiota. Lappeenrannassa ollaan suunnitelmallisessa työssä jo varsin pitkällä. Mikä on tämä ns. Lappeenrannan malli, ylilääkäri Outi Strid?

- Meillä toimii Lappeenrannan terveyskeskuksessa erityinen lapsi- ja nuorisovastaanotto, jossa on mahdollisuus moniammatilliseen yhteistyöhön. Tämän yhteistyön puitteissa olemme jo usean vuoden ajan rakentaneet oppilashuoltoa, joka perustuu kahteen isoon terveystarkastukseen ala-asteen 2. ja 6. luokalla.

- Ensin kaikki ekaluokkalaiset lapset vanhempineen käyvät kouluterveydenhoitajan vastaanotolla, jossa tutustutaan puolin ja toisin. Toisella luokalla tehdään laajempi kartoitus, joka sisältää lapsen, vanhempien ja opettajan haastattelut sekä terveystarkastuksen, jossa paikalla ovat kouluterveydenhoitaja ja -lääkäri sekä lapsi vanhempineen. Tässä yhteydessä selvitetään perheen elämäntilannetta varsin yksityiskohtaisesti, mm. perhesuhteita ja mahdollisia kriisejä. Lapsen hyvinvointia ja ihmissuhteita, mm. suhdetta opettajaan ja luokkatovereihin selvitellään myös.

Nämähän ovat varsin intiimejä asioita, miten taataan perheen ja lapsen yksityisyys?

- Opettajat saavat tästä tarkastuksesta vain sellaisia tietoja, jotka liittyvät suoranaisesti lapsen koulunkäyntiin, kaikki muu on terveydenhuollon normaalin vaitiolovelvollisuuden piirissä. Tällainen työtapa vaatii luonnollisesti paljon kokeneisuutta ja taitoa kouluterveydenhoitajalta ja lääkäriltä, mutta on näiden vuosien aikana myös koettu ehdottomasti erittäin palkitsevaksi tavaksi tehdä työtä lasten ja perheiden hyväksi. Olennaista on, että jos ongelmia koulussa havaitaan, niitä pystytään selvittelemään ja hoitamaan mm. täällä lapsi- ja nuorisovastaanotolla.

Onko tästä työmallista osoitettavissa merkittäviä hyötyjä?

-Kun lapsen ja perheen ongelmiin päästään puuttumaan ajoissa, siitähän hyötyvät kaikki. Liian usein lasketaan markkoja, mutta tällainen ennaltaehkäisevä terveydenhoito niitä yhteiskunnan markkoja juuri säästää. Suomessa on lastenpsykiatreja enemmän kuin missään, mutta silti heitä sanotaan olevan liian vähän. Lapsen ja perheen ongelmat on päästetty liian pitkälle, jos tutkimuksissa todetaan joka neljännen tai viidennen suomalaislapsen kärsivän psyykkisistä ongelmista. Kouluterveydenhuollon laiminlyönti kostautuu moninkertaisina kustannuksina muutaman vuoden kuluttua.