Lääketieteen ja hammaslääketieteen väliin jää lukuisa joukko tautitiloja, joiden hoito ei toteudu kuten pitäisi. KYS:n suu- ja leukasairauksien poliklinikan ylilääkäri

Jari Kellokoski

on tilanteesta huolissaan.

- Seurauksena on vääriä diagnooseja, hoidon viivästymistä, potilaiden turhautumista ja rahan tuhlausta, Kellokoski tiivistää.

Kellokoski epäilee, että lääkärit eivät tunne riittävästi hammaslääkärien työtä ja osaamisaluetta, eivätkä siksi tahdo osata konsultoida hammaslääkäriä. Näin hammaslääkärin hallitsema tietämys jää osittain hyödyntämättä.

Lääkärien ja hammaslääkärien yhteistyötä tulisikin lisätä huikeasti. Pienessä mittakaavassa yhteistyö voi olla yksinkertaisesti sitä, että mennään samaan kahvi- ja ruokapöytään istumaan. Isompi asia on tietojärjestelmien yhtenäistäminen.

- Kaikkien osapuolten kannalta turvallisinta olisi, että lääkärillä ja hammaslääkärillä olisi käytössään samat tietojärjestelmät. Päättävässä asemassa olevien lääkäreiden olisi hyvä pitää mielessä, että hammaslääkärin työ on paljolti operatiivista toimintaa. Siinä on tärkeää tietää kaikki potilaan terveyteen liittyvät asiat.

Purennassa syy moneen vaivaan

Milloin lääkäri sitten tarvitsee hammaslääkärin apua? Listalla ovat ainakin korvakipu, osa päänsäryistä ja joskus myös uniapnea.

Korvakivun takana voi olla purentaelimen ongelma. Kun huolellisen tutkimuksen jälkeen syy ei löydykään korvasta, Kellokoski kehottaa lääkäriä konsultoimaan hammaslääkäriä leukanivel- tai lihasperäisen kivun poissulkemiseksi.

- Varmuuden vuoksi aloitettavan antibiootin sijasta lääkäri voi auskultoida ja palpoida leukanivelet toiminnassa sekä tunnustella puremalihakset. Toisaalta korvakivun aiheuttajaksi voi osoittautua niinkin pieni asia kuin harjausvaurio hampaan ienrajassa.

Oireitten heijastuminen korvaan johtuu useimmiten kolmoishermosta. Jos hallitsee kolmoishermon toiminnan täydellisesti, sillä pärjää Kellokosken mukaan diagnostiikassa pitkälle.

Sekundäärisestä päänsärystä, kasvosärystä tai uniapneasta kärsivän kohdalla Kellokoski neuvoo lääkäriä katsomaan potilaan kasvo- ja leukasuhteita, onko niissä luustollista epäsuhtaa. Jos on, purentafysiologin tai ortodontin konsultaatio on tarpeen.

Päänsärky voi johtua myös väärästä purennasta. Lääkärikin voi diagnosoida selvän avopurennan tai ristipurennan, jolloin hän voi ohjata potilaan hammaslääkärin konsultaatioon.

Enemmän huomiota suun tulehduksiin

Suun limakalvosairauksien ryhmä pitää sisällään satoja eri sairauksia, jotka hammaslääkärit on opetettu diagnosoimaan.

- Kun lääkäri huomaa potilaan suun limakalvolla jotain epäilyttävää, eikä diagnoosi ole ehdottoman varma, on turvallisinta lähettää potilas hammaslääkärille. Jos hammaslääkärikään ei osaa tehdä diagnoosia, hän lähettää potilaan eteenpäin suu- ja leukasairauksien poliklinikalle.

Kasvojen alueen paiseen aiheuttaja on yleisimmin hammasperäinen infektio. Sen hoitona on tulehtuneen hampaan hoito, ei vain antibiootti ja paiseen dreneeraus, kuten muiden paiseiden kohdalla. Eli taas potilas kannattaa lähettää hammaslääkärille.

Monien yleissairauksien kohdalla suun alueen tulehduspesäkkeet ovat Kellokosken mukaan jääneet liian vähälle huomiolle. Karioituneet tai parodontiitin vaivaamat hampaat heikentävät merkittävästi hoitotuloksia diabeteksessa, reumassa ja muissa sidekudossairauksissa sekä sepelvaltimotaudissa.

- Jos diabetespotilaalla olisi kämmenen kokoinen märkivä haava iholla, hoitava lääkäri ei edes kuvittelisi saavansa sokeritasapainoa kuntoon ennen haavan hoitoa. Parodontiittisessa suussa on helposti kämmenen verran märkivää haavapintaa.

Konsultoi hammaslääkäriä kun potilaalla on:

Muutos suun limakalvolla.

Korvakipu, jonka syy ei löydy korvasta.

Sekundaarinen päänsärky, joka ei reagoi normaalisti annettavaan hoitoon.

Uniapnea ja kasvojen rakenteet ovat selvästi poikkeavat.

Paise kasvoilla.

Tulehduspesäkkeiden saneerausta edellyttävä yleissairaus.