Elinaikaa ei voi lisätä loputtomiin, toteaa elämänkaaren huippututkijoiden seminaarissa Suomessa viime viikolla vieraillut professori James Fries. Kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu, että elinajanodote ei enää kasva yhtä kovaa vauhtia kuin aiemmin.

Fries on professori Stanfordin yliopistossa Yhdysvalloissa ja kuuluisa nimeään kantavasta sairaushypoteesista. Friesin mukaan sairaita elinvuosia voi pakata elämänkaaren loppupäähän ehkäisemällä kroonisia sairauksia. Vanhusten määrän kasvu maapallolla ei siis tarkoita suoranaista vuodeosastopotilaiden tulvaa.

Yrjö Jahnssonin säätiön järjestämässä Life course studies - from pediatrics to geriatrics -symposiumissa Porvoossa koolla olleet elämänkaaritutkijat keskustelivat vilkkaasti siitä, olemmeko saavuttamassa lakipistettä ihmisen keskimääräisen eliniän pidentymisessä.

Fries ei usko elinajan loputtomaan lisäämiseen, muttei myöskään päinvastaiseen kehitykseen. Hän ei yhdy niiden pelottelijoiden huoleen, jotka uskovat, että Yhdysvalloissa kasvaa nyt lihavuuden yleistymisen vuoksi ikäluokkia, joiden elinikä jää vanhempiaan lyhyemmäksi. Sairauksien ehkäisy ja hoito paranevat koko ajan.

Sairauksien ilmaantuvuus vaihtelee nopeasti

- Sairaudet muuttuvat ja sairauksien ilmaantuvuus vaihtelee hyvin nopealla syklillä. Jo yhden tai kahden sukupolven aikana voi tulla suuriakin muutoksia, huomauttaa professori

David Barker

Tämän vuoksi nykyisten lasten tulevia vanhuusvuosia on vaikea ennustaa. Tosin kehittyvä geenitutkimus on tuomassa aivan uutta tietoa sairauksien syntymekanismeista, ja tämä kiinnostaa myös elämänkaaritutkijoita. Geenitutkimus synnyttää myös tietoa vanhusten täsmälääkinnän kehittämiseksi.

Barkerin nimissä oleva sairaushypoteesi todistettiin taannoin oikeaksi viimeistään valtavalla helsinkiläisellä rekisteriaineistolla. Barker osoitti, että sikiöaikainen hidas kasvu ja pieni syntymäpaino ovat merkittävä sydän- ja verisuonitautien riskitekijä. Barkerin hypoteesia on myös kritisoitu, koska sen voi ajatella tekevän tyhjäksi elämäntapavalistuksen.

- Ei valistus ole koskaan täysin turhaa, mutta se pitää kohdistaa oikein! painottaa Barker.

Jos kuuluu riskiryhmään eli alipainoisena syntyneisiin, terveelliset elämäntavat siirtävät sairastumisriskiä ja kuolemaa. Riskiryhmien etsimiseen ja hoitamiseen pitäisi kohdistaa nykyistä enemmän voimavaroja.

- Muistisairauksia taas voivat kaikki ehkäistä käyttämällä aivojaan. Ikärasismi pitäisi lopettaa ja antaa meidän vanhojen olla töissä pidempään. Itsekin olen virallisen eläkeiän ohittaneena vielä professorina kahdessa yliopistossa, David Barker huomauttaa.