Motivaatio hukassa verenpaineen hoidossa?
– Kun luokseni tulee iäkäs ihminen, jonka verenpaine on korkealla, lääkärin kyvyt joutuvat koetukselle. Miten saada hänet vakuuttumaan siitä, että verenpaine on saatava laskemaan? Hänen elimistönsä on mukautunut korkeaan painetasoon niin, että lääkitys tuottaakin hänelle epämukavan olon. Miksi hän siis söisi lääkkeitä, joista ei tule terveeksi, vaan ”kipeäksi”? pohti professori Lars H. Lindholm luennoidessaan Turussa viime viikolla iäkkäiden ihmisten terveydenhoitoa käsitelleessä seminaarissa.Uumajan yliopistollisessa sairaalassa työskentelevä Lindholm totesikin, että ensin lääkärin on itse uskottava asiaansa, vain siten usko voi välittyä potilaallekin.
– Tiedän omakohtaisestikin, että verenpainetautia hoitava lääkäri helposti turhautuu. Potilaat eivät hevillä lopeta tupakoimista tai vaihda pysyvästi ruokavaliotaan, eivät aina syö lääkkeitä eivätkä välttämättä piittaa terveysriskeistä. Meillä Ruotsissa ovat hoitotulokset yhtä kehnoja kuin teillä Suomessakin, Lindholm lohdutti.
Hän tunnustautui tästä syystä vankkumattomaksi lääkehoidon kannattajaksi.
– Verenpainelääkkeillä saadaan edes jotain aikaan, mutta ruokavaliomuutokset tapaavat jäädä kovin lyhytaikaisiksi. Verenpaine toki laskee, kun ylipainoinen potilas laihtuu, mutta paino tahtoo nousta taas takaisin, sanoi tässä suhteessa fatalistiksi itsensä määrittelevä Lindholm.
Hän korosti kuitenkin nykytutkimuksen mukanaan tuomaa kovaa tutkimustietoa verenpaineen haitallisuudesta ja hoidon tarpeellisuudesta myös ikäihmisillä. Vielä takavuosinahan uskottiin elimistön iän myötä tottuvan kohoavaan verenpaineeseen. 1980-luvulla tuli myös tuloksia, ettei verenpainehoito kannata yli 80-vuotiailla.
– Verenpaineen ja kardiovaskulaaristen haittojen esiintymistä on tutkittu paljon pelkästään tilastollisesti. Metsään mennään, jos katsotaan vain tilastoja, mutta unohdetaan potilas, kritisoi Lindholm. Hän itse ei välttämättä aloittaisi verenpainelääkitystä enää oireettomalle yli 80-vuotiaalle, mutta ei toisaalta olemassa olevaa lääkitystä lopettaisikaan.
– Lääkehoitojen suhde riskeihin on hankalasti selvitettävä asia. Verenpainetutkimuksissa on aina ollut sekä kyseenalaisia että ristiriitaisia töitä. Lääkärin etiikka joutuu koetukselle mm. silloin, kun tehdään plasebo-ryhmiä tutkimusjoukkoon, jossa potilailla on jo oireita tai riski esimerkiksi sydäntapahtumiin on selvästi kohonnut, muistutti Lindholm.
Nyt kun tietoa – ja Suomessa Käypä hoito -ohjelmakin – on tarjolla, tarvitaan vielä tahtoa. Jos lääkäri pystyy ensin motivoimaan itsensä, hänellä on mahdollisuuksia onnistua potilaansakin kanssa. Lindholm kuitenkin korosti, että tämä vaatii hyvien perustietojen lisäksi myös aikaa potilaalle. Sitä enemmän, mitä iäkkäämpi potilas on.
– Jokainen lääkäri voi kysyä itseltään: Jos minulla olisi korkea verenpaine, haluaisinko, että sitä ryhdytään hoitamaan?
– Puolella meistä se muuten tulee olemaan! muistutti Lars H. Lindholm kuulijoilleen, sarkastisesti hymyillen.
ULLA JÄRVI
