Mukana porukassa

– Johtoryhmässä on päässyt tutustumaan työyhteisöön laajemmin, kertoo erikoistuva lääkäri Joel Holmen.

Vanhuspsykiatriaan erikoistuvasta Joel Holmenista on arvokasta tuntea laajasti työyhteisön ihmisiä. Kuvassa vasemmalta etähoidon tehostetun avohoidon yksikön henkilökuntaa: sairaanhoitaja Sauli Jalonen, sairaanhoitaja Kirsi Niiniaho, hoitajaopiskelija Ifunanya Onybeze, Joel Holmen, ylilääkäri Silja Runsten, osaston­hoitaja ­Hannaleena Arvio ja ­mielenterveyshoitaja Tiina Malka.

– Johtoryhmätyöskentely on opettanut paljon, kertoo Joel Holmen.

TYKS psykiatrialla on syksystä alkaen otettu erikoistuva lääkäri mukaan vastuualueiden johtoryhmiin. Tarkoituksena on saada erikoistuvien näkemystä esiin, koska he ovat iso osa työvoimaa, kertoo psykiatriaan erikoistuva lääkäri Joel Holmen.

– Kun erikoistuva on mukana johtoryhmässä, hän voi tuoda matalammalla kynnyksellä esiin asioita, jotka puhuttavat muita erikoistuvia.

Holmen on ollut oman vastuualueensa, vanhuspsykiatrian, johtoryhmässä jo pidempään. Alan erikoislääkäripula on mahdollistanut sen, että erikoistumisvaiheessa on saanut normaalia enemmän vastuuta ja vaikutusmahdollisuuksia.

Osa porukkaa

Johtoryhmässä on Holmenin mielestä hyvä henki. Kaikki saavat sanoa mielipiteensä ja tuoda ehdotuksia. On ollut arvokasta paitsi oppia sisäisistä prosesseista, myös tutustua laajemmin työyhteisön ihmisiin ja jakaa kokemuksia, olla osana porukkaa.

Nuorten Lääkärien Yhdistyksen koulutuspaikkakyselyissä on noussut toistuvasti erikoistuvien toive, että erikoistuvia otettaisiin enemmän mukaan työyhteisöön, kertoo NLY:n puheenjohtaja Sara Launio. Eikä sen tarvitse tarkoittaa paikkaa johtoryhmässä tai muutenkaan mitään erityistä asemaa. Viime kyselyssä parhaiten pärjänneitä yhdistää tapa pitää klinikan yhteisiä kahvitaukoja.

– On tärkeää, että erikoistuva pääsee kokemaan olevansa osa yhteisöä. Ihmisiä on helpompi lähestyä, kun he ovat tuttuja. Tavallaan se tuntuu niin itsestään selvältä, että on hölmöä, että siitä pitää puhua, Launio sanoo.

NLY:n kysely on noussut uudestaan esille hiljattain, koska siinä heikosti menestynyt HUS julkaisi oman selvityksensä erikoistuvien kokemista epäkohdista.

Launio uskoo, että iso osa huonosta palautteesta juontuu juuri siitä, että erikoistuvat jäävät klinikoissa kasvottomiksi.

– Erikoistuvat eivät ole android-robotteja, joita voidaan sijoittaa yksikössä mihin vaan, mistä puuttuu resurssi.

Erikoistuvat mukaan kehityshankkeisiin

Launio toivoo, että useammissa paikoissa otettaisiin rohkeasti erikoistuvat lääkärit mukaan työyhteisön kehittämiseen. Toistaiseksi erikoistuvia on melko vähän mukana kehityshankkeissa.

Launion mielestä erikoistuvia kannattaisi kuunnella, koska he ovat usein uransa siinä vaiheessa, että sijoituspaikkaa vaihdetaan usein niin talon sisällä kuin keskussairaalan ja yliopistosairaalankin välillä.

– Usein erikoistuvilla on uudenlaista näkökulmaa, ja pystymme katsomaan asioita tuorein silmin.

Myös TYKS:ssa erikoistuvasta Holmenista on tärkeää, että erikoistuvat ovat mukana työyhteisön kehittämisessä. Toiveet ja näkökulmat ovat usein erilaisia kuin erikoislääkäreillä ja johdolla.

– Varsinkin kun tehdään isoja uudistuksia, erikoistuvien näkemys voi jäädä puuttumaan. Jälkikäteen huomataan, että ohjaus- ja koulutusasioita ei ole huomioitu niin hyvin kuin pitäisi.

TYKS psykiatrialla on hänen mukaansa pyritty viime vuosina kehittämään sitä, että erikoistuvat tulevat kuulluksi. Esimerkiksi uuden sairaalan suunnittelun työryhmiin on voinut ilmoittautua myös erikoistuvia. IT-taustainen Holmen meni mukaan digitalisaation työryhmään.

Lisäksi Holmen on hoitanut vanhuspsykiatriassa itse kehittämäänsä etähoitoprojektia, jossa viedään tabletteja potilaiden kotiin. Pilottina alkanut hanke on laajentunut useampiin kymmeniin tabletteihin ja jatkuu edelleen. Idea lähti pitkistä välimatkoista.

Holmen kertoo, että hän sai melko vapaasti kehittää ideaansa ja hänellä oli johdon tuki takanaan.

– Sain käyttää työaikaa ja hoitajaa avuksi. Laitteet tilattiin, vaikka niiden hankinta vaati aikaa vastuualuejohtajalta.

Oman projektin vetäminen on tasapainottanut sitä, että psykiatriaan erikoistuva voi joutua hoitamaan vaikeitakin potilastapauksia alusta alkaen melko yksin, kun erikoislääkäreitä on vähän.

Se on myös avannut sairaanhoitopiirin toimintaa ja tuonut isoa organisaatiota tutummaksi.

– Olen ymmärtänyt, minkä takia asiat tehdään tietyllä tavalla. Se lisää ymmärrystä myös omaa tehtävää kohtaan ja miten sitä voisi kehittää.

Keskustelun avaus

Lääkäripäivillä 8. tammikuuta julkaistaan tuoreet koulutuspaikkakyselyn tulokset. NLY:n Launio toivoo, että kysely luo keskustelutilaa.

– Että erikoistuvan olisi yksittäisessäkin toimipisteessä helpompi sanoa, että hei, oletteko nähneet nämä ja pitäisikö meidän puhua täällä näistä.

Tulokset herättävät mielenkiintoa työpaikalla Turussakin, kertoo Holmen.

– Erikoistuvien kesken keskustellaan, miten muualla asiat ovat. Jos jossain on tosi hyvin, katsellaan, mitä siellä on tehty. Jos taas tosi huonosti, mietitään, mikäs siellä on vikana.

Holmen on huomannut johtoryhmätyöskentelyssä, että kyselyt ja palautteet ovat tärkeitä työvälineitä. Konkreettisesta julkaisusta on hyötyä, istuipa sitten päättävissä pöydissä tai ei.

– On paljon vaikeampi nostaa asioita esiin, jos ne perustuvat huhupuheisiin. Julkaisun avulla voi näyttää, että tuolla tehdään asia noin hyvin ja meidänkin kannattaisi.

Tarve yhtenäistämiselle

Espoossa ylilääkärit kävivät NLY:n kanssa läpi koulutuspaikkakyselyn tuloksia viime keväänä. Tilaisuus oli järjestetty, koska he halusivat kuulla NLY:n ajatuksia myös rekrytoinnista, johon koulutusasiatkin olennaisesti kuuluvat.

– Yleisesti ottaen saimme kyselyssä kohtalaisen hyviä tuloksia, mutta myös kehityskohteita nousi, kertoo Espoonlahden terveysaseman vs. ylilääkäri Pia Hakio.

Tarve käytäntöjen yhtenäistämiselle heräsi. Kouluttajien tulkinnat ovat vaihdelleet kaupungin sisällä esimerkiksi siinä, paljonko työaikaa on voitu käyttää koulutukseen.

– Olemme nyt käsitelleet koulutuslinjauksia ja yhteisiä pelisääntöjä, jotta tulkinnallisuus vähenisi. Haluamme tarjota kaikille tasa-arvoiset mahdollisuudet kouluttautumiseen, kertoo Hakio.

Hänelle tuli yllätyksenä, että osa erikoistuvista koki, etteivät tapaamiset olleet toteutuneet tai he eivät tienneet, että ne kuuluvat koulutukseen. Kouluttajien mukaan tapaamisia kuitenkin on ollut. Hakion mielestä on huolestuttavaa, jos esimerkiksi peruuntunutta tapaamista ei saada korvattua.

Keskustelussa erikoistuvien kanssa on myös noussut esille, että osalla on hatarat tiedot koulutuksen sisällöstä.

– Sovimme, että käydään yhdessä erikoistuvien kanssa läpi, mitä yliopiston asettamat vaatimukset tarkoittavat. Ne voivat olla sellaista kieltä, mikä ei välttämättä avaudu suoraan nuorelle lääkärille.

Työn alla on läpinäkyvä ja selkeä strategia erikoistuville, jotta he tietävät, mihin kaikkeen heillä on oikeus ja osaavat huolehtia, että ne toteutuvat.

Hakio harmittelee, että alhaisen vastausprosentin vuoksi yksittäisiä asemia ei voitu käsitellä. Tänä vuonna kyselyä mainostettiin paljon.

Purkusessiota NLY:n kanssa hän kehuu antoisaksi.

– He pystyivät avaamaan tulosta syvällisesti, ja saimme siitä paljon enemmän irti. Toivoisin, että saataisiin samanlainen audienssi uudestaan.

Myös NLY:n puheenjohtajan Sara Launion mielestä tapaaminen Espoossa oli hedelmällinen. Tavoitteena on, että tuloksia voitaisiin yhä enemmän käydä läpi työnantajien kanssa.