Myönnä virheesi ja opi niistä
Sydneyn Notre Dame -yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa opettava Carmella Law haluaa murtaa tabun lääkärien erehtymättömyydestä. Tämän takia Law puhuu julkisesti omista virheistään.
Law menetti malttinsa ja antoi potilaan kuulla kunniansa. Vasta myöhemmin selvisi, että mies sammalsi, koska hänellä oli aivokasvain.
– Tein puhelimitse virheellisen diagnoosin. Miksi? Sen vuoksi, etten pysähtynyt arvioimaan miehen käytöksen syitä ja toimin jälleen kerran, niin kuin olin monesti aikaisemminkin toiminut: tein nopeita päätelmiä vajaiden tietojen perustella, sanoo Sydneyn Notre Dame -yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa opettava Carmella Law.
Puhumalla julkisesti omista virheistään Law haluaa murtaa lääkäripiireissä yhä vahvana elävän tabun, että lääkärin pitää olla erehtymätön. Helsingissä syyskuun alussa luennoinut Law muistuttaa, että jokainen lääkäri tekee virheitä ja että virheiden tekeminen on inhimillistä, sallittuakin.
– Sen sijaan niistä vaikenemisen ei enää pitäisi olla luvallista. Jokaisessa hoitoyksikössä olisi syytä keskustella virheistä edes epävirallisesti.
Virhetilanteet voi käydä läpi vaikka yhteisen ruokapöydän ääressä lounastunnilla, kunhan kaikki hyväksyvät menettelyn ja kunhan luottamus on taattu.
– Miten me lääkärit voisimme oppia virheistämme, jos emme myönnä niitä ääneen ja hyväksy sitä, että niitä tapahtuu, Law kysyy.
Ota kuva
Carmella Law painottaa pysähtymistä omien virheiden ääreen. ”Thinking about how you think” on yksi hänen ohjeistaan, miten lääkäri oppii kömmähdyksistään.
– Kun huomaan, että tein virheen, otan loikan taaksepäin, käyn läpi virhetilanteen, analysoin sen ja mietin, missä kohtaa alkoi mennä vikaan. Sanon itselleni, kuule Carmella, olet nopea päätöksentekijä ja tiukan paikan tullen fiksu ajattelija, mutta paha tapasi on kiirehtiä liikaa ja diagnosoida hätäisesti.
Yhtä lailla Law on ottanut tavaksi valokuvata mielessään virheisiin johtavat tilanteet. Kun aivoissa on selkeä muistijälki hoitopolulla otetuista askeleista, aina ei tarvitse kompastua samoihin kiviin.
– Olen oppinut pysähtymään ajoissa varoittavien ennusmerkkien kohdalla. Ehdin käydä mielessäni läpi diagnoosiin vaadittavien kysymysten tsekkauslistan, tarkistaa tarvittaessa kollegalta ja kysyä vielä yhden lisäkysymyksen potilaalta. Silloin olen jo varmemmilla vesillä, hän havainnollistaa.
teksti ja kuva Essi Kähkönen
Lue koko juttu perjantaina 16.9. ilmestyvästä Lääkärilehdestä.