Nobelvoittajat mullistivat gastroenterologian hoitokäytäntöjä
– Kyseessä oli täysin ratkaisevaa laatua oleva havainto, joka on täydellisesti muuttanut lääkehoitokäytäntöjämme ja käytännössä lopettanut kokonaan elektiivisen ulkuskirurgian. Lisäksi mahasyövän esiintyvyys on sittemmin romahtanut, kun ymmärretään sen syy-seuraus -yhteys helikobakteeriin.Näin kuvaa dosentti ja ylilääkäri Martti Färkkilä gastroenterologian klinikasta kahden australialaistutkijan vuoden 1983 löydön vaikutuksia kliinisen lääketieteen kehitykseen. Kyseessä ovat tietenkin tämän vuoden lääketieteen nobelpalkitut, vuonna 1937 syntynyt J. Robin Warren ja vuonna 1951 syntynyt Barry J. Marshall.
Warren ja Marshall havaitsivat ensimmäisinä helikobakteerin yhteyden mahahaavaan ja mahakatarriin. Primaarihavainnon jälkeen kaksikko teki vuosia töitä.
Vuonna 1988 he julkaisivat ensimmäinen kliinisen tutkimuksen Lancetissa, joka osoitti että helikobakteerin häätö todella estää mahahaavataudin eli ulkustaudin uusimisen.
Lancetissa julkaistut tutkimustulokset muuttivat gastroenterologian kliinisiä hoitokäytäntöjä kaikkialla länsimaissa. Suomi oli uusien oppien edelläkävijämaita.
– Meillä on 1980–90 -lukujen vaihteesta alkaen systemaattisesti häädetty helikobakteeria. Vuonna 1996 julkaistiin ensimmäinen helikobakteerin hoitosuositus Suomen Lääkärilehdessä, Färkkilä muistelee.
Helikobakteeri aiheuttaa noin 90 prosenttia maha- ja pohjukaissuolihaavoista ja voi johtaa hoitamattomana myös vatsasyöpään. Färkkilän mukaan japanilainen tutkimus osoitti helikobakteerin häätöhoidon vähentävän riskiä mahasyövän synnylle ja vahvisti entuudestaan australialaisten nobelistien tutkimushavaintoja.
Nobel-komitean mukaan Warrenin ja Marshallin löytö oli ”merkittävä ja odottamaton” Ennen Warrenin ja Marshallin löytöä arvioitiin yleisesti, että mahahaava ja mahakatarri liittyvät ennen kaikkea elintapoihin ja stressiin.
Janne Ora
