Nuoren selkä on tärkeä (pääkirjoitus SLL 3/2002)

Nuoren selkäsairauksia on tutkittu perinteisesti lastenortopedian näkökulmasta. Näiden sairauksien joukosta löytyvätkin spesifiset ja usein vakavat selkäkivun syyt. Niitä on epäiltävä kivun pahentuessa tai esiintyessä erityisesti yöllä. Myös merkittävät selän ryhtimuutokset, ontuminen ja muiden elinjärjestelmien oireet voivat viitata sairauteen, jonka selvittely kuuluu erikoispoliklinikoille.

Nuoren selkäkipuun on suhtauduttu usein vähättelevästi. Selkäkipu, erityisesti alaselkäkipu, on kuitenkin yllättävän yleinen myös nuorella 13-14 vuoden iästä alkaen. Sen jälkeen kipua raportoivien joukko kasvaa nopeasti iän mukana. Tutkimusaineistosta riippuen 30-51 % nuorista ilmoittaa kokeneensa joskus alaselän kipua, pitkittäistutkimuksissa 12-21 % ilmoittaa kipua vuosittain ja osalla kipu on toistuvaa. Vaikea-asteiseksi kipu on kriteereistä riippuen arvioitu 3-15 %:lla. Nuorista 4-31 % on käynyt lääkärissä selkäkivun takia ja 2-12 %:lla kipu on haitannut päivittäisiä toimintoja. Kaikissa tutkimuksissa koulussa istuminen pahentaa alaselkäkipuja (1).

Suomalaisista nuorista on tehty pitkittäistutkimus, jossa 14-vuotiaana toistuvia alaselkäkipuja ilmoittaneita (7,8 %) ja oireettomia verrokkeja seurattiin yhdeksän vuotta. Tämän perusteella löydettiin väestötasolla 2-3 %:n esiintyvyyttä vastaava ryhmä, jolla on toistuvia oireita aikuisikään saakka. Tutkimuksen tilastollinen voima ei ole suuri, mutta kroonistumiseen liittyi selvästi lannerangan alimpien välilevyjen varhaiset rappeumamuutokset (2).

Onko tämän päivän selkäkipuinen nuori tulevaisuudessa aikuiskroonikko? Voidaanko selkäkipuja ehkäistä? Tätä pohdittiin mm. pari vuotta sitten Grenoblessa järjestetyssä kongressissa (3). Selviä vastauksia ei ole. Havainnoivissa tutkimuksissa riskitekijöiden arviointia rajoittaa seurantatutkimusten puute. Satunnaistettuja kontrolloituja interventiotutkimuksia ei myöskään ole tehty. Selän tiedetään kaipaavan kohtuullista liikettä ja liikuntaa, ja liikuntatottumukset muodostuvat varhain. Elämäntapojen, varsinkin runsaan istumisen, on jo ainakin 1950-luvun keskusteluissa Yhdysvalloissa arveltu olevan osasyyllinen selkävaivojen yleisyyteen. Samassa yhteydessä oltiin huolestuneita nuorten lihaskunnosta. Silloin rapakon takana puhuttivat television katselu ja runsas autolla-ajo. Suomesta on valmistumassa tutkimus, joka osoittaa alaselkäkipujen ja varsinkin niska-hartiavaivojen selvästi lisääntyneen 1990-luvulla. Ranskassa on jo nykyisen tiedon ja kokemuksen perusteella päätetty parantaa koulujen ergonomiaa. Samalla lapsia opastetaan selän kannalta oikeisiin tottumuksiin.

Suurin osa nuorten selkävaivoista ei vaadi lääketieteellisiä toimenpiteitä, eikä ongelmaa ole syytä liiaksi medikalisoida, mutta lasten selkäsairauksien hoidossa on selkiinnyttämisen tarvetta. Toistuvia oireita valittava nuori on tutkittava ainakin kerran hyvin. Vakavien selkäsairauksien hoito kuuluu pääosin lastenortopedeille, mutta myös muiden kouluikäisiä hoitavien on osattava tunnistaa hoidon tarve. Suomessa on päivitetty aikuisten selkäsairauksia koskeva Käypä hoito -suositus. Tarkoitus on Suomalaisen Selkätutkimusseuran ja Suomen Lastenortopedisen Yhdistyksen aloitteesta aikaansaada vastaava suositus myös lasten ja nuorten selkäsairauksista.

KIRJALLISUUTTA

1 Balagué F, Troussier B, Salminen JJ. Non-specific low back pain in children and adolescents: risk factors. Eur Spine J 1999;8:429-438.

2 Salminen JJ, Erkintalo MO, Pentti J, Oksanen A, Kormano MJ. Recurrent low back pain and early disc degeneration in the young. Spine 1999;24:1316-1321.

3 Rozenberg S, Bourgeois P. Are children also fated to develop back pain? Rev Rhum (Engl Ed) 1999;66:365-366

Jouko J. Salminen