Eduskunta hyväksyi äskettäin lainmuutoksen, jonka mukaan oikeuspsykiatrit arvioivat elinkautisvangin vaarallisuuden ennen ehdonalaiseen vapauteen pääsemistä. Oikeuspsykiatrian professori Jari Tiihonen sanoo, että väkivaltariskin arvioiminen yksilötasolla on hyödytöntä.

Lainmuutoksen mukaan oikeuspsykiatrit arvioivat elinkautisvangin väkivaltariskin, kun vangin on määrä päästä ehdonalaiseen vapauteen.

Oikeuspsykiatrian professori Jari Tiihonen Itä-Suomen yliopistosta uskoo, että väkivaltariskin arvioiminen yksilötasolla on hyödytöntä. Yksinkertaisia ratkaisumalleja väkivaltariskin arviointiin ei kertakaikkiaan ole olemassa.

– Parhaimmilla väkivaltariskin arviointiasteikoilla päästään vain 70 %:n osuvuuteen, mikä on liian vähän, jotta sen perusteella voisi tehdä ratkaisuja vankeuden loppumisesta tai jatkamisesta. Koska vaarallisuusarvioita on tähän asti tehty valikoituneelle ryhmälle rikoksenuusijoita, on kyse ollut tavallisesti siitä, miten erotella erittäin vaaralliset hyvin vaarallisista.

Tiihosen mielestä rangaistuksen pituuden lisääminen tehtyjen rikosten määrän perusteella olisi tarkoituksenmukaista. Ensikertalaisten tuomioita pitäisi vastaavasti lyhentää, jolloin vankien kokonaismäärä pysyisi samana. Tämä vaatii säädösten muuttamista.

– Koska vankilassa voi olla vain tietty määrä vankeja vuosittain, täytyy kapasiteetti käyttää mahdollisimman järkevästi, jos pyritään ehkäisemään uusia rikoksia vankeustuomion avulla.

Lainmuutos pyrkii myös tehostamaan ehdonalaisen valvontaa lisäämällä valvontatapaamisia.

– Tämä on askel oikeaan suuntaan, Tiihonen huomauttaa.

Ulla Toikkanen
Kuva: Pixmac