Suomalaisasiantuntija pitää viime viikolla JAMA:ssa julkaistua suolatutkimusta varsin ongelmallisena.

Runsas suolansaanti ei aiemmista vahvoista näytöistä poiketen näytä lisäävän kohonneen verepaineen tai sydänkohtauksen riskiä. Päinvastoin, vähäinen suolansaanti näyttää olevan yhteydessä suurempaan sydänkuolleisuuteen, todetaan JAMA:ssa viime viikolla julkaistussa tutkimuksessa.

Tutkimuksessa tarkasteltiin noin 3 700:a alle 60-vuotiasta eurooppalaista. Väestöpohjaisen, satunnaistetun kohorttitutkimuksen seuranta-aika oli kahdeksan vuotta.

Tutkimuksen mukaan systolinen verenpaine muuttuu ajan myötä linjassa virtsaan erittyvän natriumin kanssa. Se ei kuitenkaan kasvata riskiä verenpainetautiin tai sydänoireisiin. Vähäinen natriumin eritys sen sijaan linkittyi suurempaan sydänkuolleisuuteen.

Syyksi tutkijat arvelevat, että niin matala suolansaanti, joka pystyy alentamaan verenpainetta, saattaa myös vähentää herkkyyttä insuliinille. Nämä tekijät yhdessä aiheuttavat hermojärjestelmässä stressitilan ja vaikuttavat verenpainetta ja suolan imeytymistä sääteleviin hormoneihin.

Tutkijat nimeävät tutkimuksensa heikoksi kohdaksi sen, että yksittäinen 24 tunnin natriumin mittausperiodi tutkimuksen alussa ei anna tarkkaa kuvaa tutkittavien jokapäiväisestä suolan käytöstä monen vuoden aikana, vaikka metodia pidetäänkin standardina suolan saannin arvioimisessa.

THL:n Jula: Erittäin kyseenalainen tulos

THL:n väestötutkimusyksikön ylilääkäri Antti Jula näkee tutkimuksessa varsin paljon muitakin heikkouksia. Siitä puuttuu muun muassa tieto tutkittavien alkusairauksista. Tutkimuksen seuranta-aineisto oli belgialaista ja itä-eurooppalaista, mutta tulos näyttää perustuvan lähinnä belgialaisiin aineistoihin.

Jula huomauttaa, että vähiten natriumia vuorokausivirtsaan erittävien ryhmässä (alimmassa tertiilissä) oli enemmän epätäydellisiä keräyksiä kuin muissa tertiileissä ja tutkittavat olivat 2-3 vuotta vanhempia, heissä oli enemmän tupakoivia ja he olivat hoikempia, kuin enemmän natriumia erittäneet.

Lisäksi tautitapahtumiin ja -kuolemiin on otettu mukaan keuhkoperäisiä sydänsairauksia ja keuhkoveritulppia, jotka eivät liity suolansaantiin ja kohonneeseen verenpaineeseen. Noin kolmannes tautitapahtumista ja kuolemista johtui sydämen vajaatoiminnasta, jonka yhteydessä suolan käyttöä joudutaan rajoittamaan.

– Jos epäselvät tautitapaukset ja sydämen vajaatoimintaa sairastavat olisi suljettu pois, tutkimuksesta olisi saatu nollatulos. Kaiken kaikkiaan tutkimuksessa on paljon puutteita ja tulos on hyvin kyseenalainen, Jula toteaa.

"Kohonnut verenpaine on ykköstappaja"

Jula arvioi, että tutkimus tulee herättämään keskustelua ja vastakirjoituksia.

– Sitä faktaa, että länsimaissa ihmiset käyttävät suolaa 12–15-kertaisesti verrattuna fysiologiseen tarpeeseen ja että korkeampi verenpainetaso liittyy korkeampaan aivohalvaus- ja sepelvaltimotautiriskiin, ei kovin helpolla murreta. Kohonnut verenpaine on ykköstappaja.

Jula kertoo, että länsimaisilla lapsilla verenpaine ylittää jo 8-vuotiaana sen tason, joka vähäsuolaista ravintoa nauttivissa kulttuureissa elävillä aikuisilla on läpi koko eliniän.

Professori Timo Strandberg Oulun yliopistosta muistuttaa yleisellä tasolla, että epidemiologisten tutkimusten tulokset eivät usein kestäkään, kun tehdään kunnollinen interventiotutkimus.

­– Ennusteen kannalta on eri asia esimerkiksi, jos verenpaine laskee sairauden tai raihnautumisen takia, kuin jos sitä varta vasten hoidolla alennetaan. Tämä paradoksi saattaa helposti sotkea tulosten tulkintaa, Strandberg toteaa.

Jaana Ahlblad
Kuva: Panthermedia