1. Lääkärilehti
  2. Ajassa
  3. Omia tietoja kannattaa jakaa kollegoille
Ajan­kohtai­sta 41/2019 vsk 74 s. 2274 - 2276

Omia tietoja kannattaa jakaa kollegoille

Myös tieteellistä ­tutkimusta tehtäessä tulisi vaalia kollegiaalisuutta, tähdentää Heidi Vastamäki.

Omia tietoja kannattaa jakaa kollegoille Kuva 1 / 1 Kuva: Vesa-Matti Väärä

"Lääkärikunnassa on pidetty yllä vahvaa kollegiaalisuutta kliinisessä työssä. Vaikka tutkijat joutuvat kilpailemaan niin apurahoista, tutkimusvapaista kuin post doc -paikoistakin, kollegiaalisuutta tulisi vaalia myös tehtäessä tieteellistä tutkimusta.

Jos lääkäri on esimerkiksi valmistelemassa artikkelia tai lähettämässä abstraktia kongressiin, kollegaa tulisi voida vapaasti pyytää arvioimaan sen. Täytyisi olla normaali käytäntö, että keskeneräistä työtä voi näyttää toiselle ja saada siitä rakentavaa ja kannustavaa palautetta.

”Tutkimustyötä tekevää kollegaa täytyisi auttaa pyyteettä.”

Suomessahan ajatusmaailma on usein ollut sellainen, että työn pitää olla valmis, ennen kuin siitä voi puhua tai sitä kehtaa näyttää muille. Yksin tai hyvin pienissä tutkimusryhmissä puurtamisen sijasta meidän tulisi avoimemmin pyrkiä rakentamaan tieteellisistä tuotoksistamme jo tutkimussuunnitelmavaiheesta lähtien huippuluokkaa yhdessä, toistemme avulla, "isommalla ringillä" ja vahvalla kollegiaalisella taustatuella.

Kollegaa autettava auliisti

Nuorempia tutkijoita pitäisi ottaa enemmän mukaan tutkimusryhmiin oppimaan artikkelien tekemistä kädestä pitäen. Kynnyksen päästä mukaan täytyisi olla matala.

Tutkimustyötä tekevää kollegaa täytyisi auttaa pyyteettä. Hyvä esimerkki tällaisesta avunannosta on ajalta, jolloin tein väitöstutkimustani olkakirurgiasta. Fysiatrikollega Katri Laimi luki julkaisuni ja antoi kallisarvoisia kommenttejaan siitä, mitä minun kannattaisi vastedes tehdä. Hän löysi tutkimukseeni punaisen langan. Hän halusi auttaa nuorempaa kollegaa, vaikka ei tuolloin ollutkaan kanssakirjoittajana.

Muiden ei tarvitse toistaa omia virheitä

Väitöstutkimukseni jälkeen minulla on ollut ilo työskennellä useassa tutkimusryhmässä. Toimin myös väitöskirjan ohjaajaryhmässä käsikirurgian alan väitöksessä. Haluan rohkaista muita kollegoja tutkimustyöhön ja auttaa niitä lääkäreitä, jotka ovat jo aloittaneet tutkimuksen, mutta tuskailevat kovin tuttujen peruskysymysten äärellä. Kun omaa oppiaan jakaa ja kertoo vinkkejä, kollegan ei tarvitse tehdä samoja virheitä kuin itse.

Suorittaessani tohtorintutkintoani huomasin, että yleisiä tohtoriopintopisteitä kerryttäviä koulutuksia oli kovin harvassa. Siksi suunnittelin Selviytymiskeinoja tieteellisen työn viidakkoon -kurssin, jonka luentokokonaisuudet vaihtelevat vuosittain ja jotka auttavat tutkimustyön peruskysymyksissä kuten artikkelin kirjoittamisessa ja julkaisuprosessissa. Kursseilla painotan selkokielistä opetusta ja avointa keskusteluilmapiiriä. Siellä on lupa kysyä tyhmiä ja vääntää rautalangasta.

Yhteistyössä on voimaa

Työskentelen käsikirurgin ja tutkijan työn lisäksi Turun Musapolilla, moniammatillisella musiikkilääketieteen konsultaatioklinikalla, jota olin mukana perustamassa nelisen vuotta sitten. Poliklinikan lääkärit ja muut terveydenhuollon ammattilaiset työskentelevät ilmaiseksi auttaakseen ammattimuusikoita, joiden työkyky on uhattuna.

Oikeastaan vasta erikoislääkärinä oivalsin, miten tärkeää moniammatillinen yhteistyö on. Tämän olen havainnut konkreettisesti juuri musiikkilääketieteessä.

Kun esimerkiksi puhallinsoittaja tulee konsultaatioon, moniammatillinen tiimi ryhtyy tutkimaan häntä. Käsikirurgi tutkii muusikon yläraajavaivaa, joka ilmenee esimerkiksi ranteiden tai sormien tasolla jännetuppitulehduksena.

Soittaessa käteen tuleva sähköiskumainen tunne herättää miettimään, onko potilaalla jännetuppitulehduksen lisäksi kaularankaperäinen tai toiminnallinen vaiva. Tällöin tiimiin tulee mukaan fysiatri, joka tutkii kaularangan. Neurologi poissulkee dystoniat ja muut neurologiset tilat.

Lue myös

Potilas soittaa alusvaatteisillaan instrumenttiaan, ja tällöin huomataan, että potilaalta puuttuu kokonaan lapatuki. Fysioterapeutit sanovat, että muusikon koko vartalo on soittaessa vinossa. Muusikko kompensoi jännittämällä koko yläraajaansa, joka rasittaa rannetta toistoliikkeissä niin, että siihen tulee jännetuppitulehdus.

Kaularangan vähäinen välilevyn pullistuma, etukumara soittoasento, raskaan instrumentin kannattelu ja lyhistynyt ryhti puolestaan aiheuttavat hermoperäisiä oireita. Näiden havaintojen jälkeen ryhdytään parantamaan soittoergonomiaa, nostetaan tuolia ja kehoa ylemmäksi, aloitetaan lapatukea sekä koko kehon tukirankaa vahvistavat harjoitukset ja mahdollisesti modifioidaan instrumenttikannatin. Tällä tavoin muusikko usein saadaan uudestaan työkykyiseksi ilman leikkauksia.

Pidän työskentelyä moniammatillisella polilla erittäin antoisana juuri siksi, että on huikeaa nähdä muiden erikoisalojen kollegojen ja kokeneiden fysioterapeuttien työskentelyä yhteisen potilaan hyväksi. Se on hyvin opettavaista."

Kuka?

› Heidi Vastamäki, 41 vuotta

› Käsikirurgian erikoislääkäri, LT, musiikkilääketieteen erityispätevyys

› Työskentelee Mehiläinen Neossa Turussa, Tieteellinen Tutkimus Ortonissa Helsingissä ja Turun Musapolilla

› Asuu Kaarinassa

› Perheeseen kuuluvat mies ja kaksi lasta

› Harrastaa musiikkia, tutkimustyötä, pokeria ja sivutöitä eineskokkina sekä taksikuskina

Kirjoittajat
Ulla Toikkanen

Etusivulla juuri nyt

Tieteessä
Iäkkäiden yksinäisyys on yleistä palvelutaloissa

Vuorovaikutusta muiden asukkaiden kanssa toivottiin enemmän.

Ajassa
Vastaamolla on ollut tuhansia Kelan tukeman kuntoutuksen asiakkaita

Tietomurto ei ole kohdistunut Kelan tai Kanta-palvelujen järjestelmiin.

Ajassa
Koronaviruksen aiheuttaman taudin pitkäaikaisvaikutuksista tutkimus

Oletuksena on, että koronavirustauti saattaa jättää pysyviä vaurioita.

Blogi
Tietotulvaa ja tee se itse -totuuksia

Mediakriittisyydestä on tullut mix and match -tyylinen ylitsepursuava buffet, kirjoittaa Saana Mäenpää.

Ajassa
"Psykoterapeutit eivät kirjaa salaisuuksia rekistereihin"

Lääkärit voivat hälventää tietomurron kohteeksi joutuneiden ahdistusta, sanoo Jyrki Korkeila.