Terveydenhuollon perusinfrastruktuuri on koko lailla valmis sähköisen potilastietoarkiston aloittamiseen. Sen sijaan kansalaisten ja terveydenhuollon yksiköiden välinen tietojen vaihto ja sähköinen asiointi ovat vielä vaatimattomalla tasolla.

Näin todetaan tuoreessa Informaatio- ja kommunikaatioteknologian käyttöä terveydenhuollossa selvittävässä raportissa. Sen ovat kirjoittaneet

Ilkka Windblad

Jarmo Reponen

Päivi Hämäläinen

Maarit Kangas

Pienimmätkin terveyskeskukset ovat joko jo siirtyneet sähköiseen dokumentointiin tai se on ainakin valmisteilla. Sairaanhoitopiireissä sähköinen potilaskertomus on myös käytössä lähestulkoon koko maassa.

Sen sijaan lähetteiden vastaanotto ja palautus kangertelevat vielä puolessa terveyskeskuksista. Erikoissairaanhoidossa tilanne on hieman parempi.

Alueelliset tietojärjestelmät alkavat siten olla valmiita kansallisen arkistointijärjestelmän käyttöönottoon.

Nyt kun kansallinen järjestelmän ylläpitäjä on valittu, on päästy suunnittelemaan, miten alueelliset tietojärjestelmät saadaan "keskustelemaan" keskenään.

- Valtakunnan tasolla ollaan siis jäljessä alueita, huomauttaa Päivi Hämäläinen Stakesista.

Kansallisen järjestelmän käyttöönotto on kallis uudistus. Lopullisia kustannuksia ei ministeriössä olla kovin halukkaita julkisesti edes arvioimaan.

Kansallisen terveyshankkeen rahoja on tähän mennessä käytetty noin 20 miljoonaa euroa, joilla on tuettu alueellisia tietoteknologiahankkeita. Kunnat ovat pistäneet likoon toisen puolen. Tälle vuodelle on varattu viitisen miljoonaa euroa klusterihankkeisiin. Moni hakija tosin jäi ilman tukea, mistä on kuulunut nurinaa.

Kela on ilmoittanut, että kansalliseen toimijuuteen liittyviä kustannuksia ei rahoiteta Kelan hallintomenoista tai sairausvakuutuksesta.

- On välttämätöntä, että hankkeen perustamiskustannukset ja kolmen ensimmäisen vuoden käyttömenot rahoitetaan valtion varoista. Sen jälkeen siirrytään kustannusneutraaliin rahoitusmalliin, sanoo johtaja

Matti Puhakka