Lapsen kokemus voi olla herkin mittari kertomaan, käytetäänkö perheessä päihteitä, todetaan tuoreessa tutkimuksessa. Jos epäilys herää, miten lääkärin pitäisi toimia? - Tartu asiaan riuskasti, kiteyttää Helsingissä neuvola- ja koululääkärinä työskentelevä Marjut Jalonen.

Milloin lapsiperheen vanhempien päihteidenkäyttö on niin ongelmallista, että neuvolalääkärin tulee puuttua asiaan? Tutkija Mira Roine A-klinikkasäätiöstä sanoo, ettei vastaus tähän kysymykseen välttämättä löydy pelkkiä suurkulutuksen rajoja tuijottelemalla tai audit-lomakkeita täyttelemällä.

Numeraalisia mittareita tärkeämmäksi Roine nostaisi lapsen kokemuksen.

- Aikuisten näkökulmasta ihan kohtuullinen ja ongelmaton käyttö voi olla lapsen mielestä jotain täysin muuta. Hienoisetkin muutokset oman vanhemman käytöksessä, äänensävyssä ja hajussa pelottavat helposti lasta. Jo pieni vauva sitä paitsi aistii tällaiset asiat.

Roine on ollut mukana kokoamassa A-klinikkasäätiön toteuttamaa, vastikään julkaistua tutkimusta, jossa kartoitettiin lasten parissa työskentelevien ammattilaisten havaintoja perheiden päihdeongelmista.

- Reilut 60 % vastaajista oli viimeisen vuoden aikana törmännyt työssään tällaisiin epäilyihin. Ehkä positiivisinta tuloksissa oli se, että yli 90 % kertoi reagoineensa heränneeseen huoleen jotenkin - edes juttelemalla asiasta työtovereiden kanssa.

Kysy myös suoraan lapselta

Aikuiset keskustelevat päihteistä usein lapsen ohi ja yli. Mira Roine rohkaisee lääkäreitä käsittelemään asiaa entistä useammin myös suoraan lapsen kanssa.

- Tämä pitää tietysti tehdä kuhunkin ikäkauteen sopivalla tavalla: sitä leikinomaisemmin, mitä pienemmästä lapsesta on kyse. Tähän tarkoitukseen kaivataan hyviä työkaluja - ja toivottavasti pian myös saadaan. Tarve on huomattu A-klinikkasäätiössäkin.

Niin ikään vanhemmille Roine kehottaa puhumaan päihteistä lapsen näkökulmaa korostaen.

- Jos ongelmat eivät ole päässeet valtavan suuriksi, jo tämä saattaa avata vanhempien silmät ja auttaa tekemään muutoksia omiin tottumuksiin. Moni äiti ja isä ei yksinkertaisesti ole tajunnut, että harmittomilta tuntuvat saunakaljat ja rentoutumisviinit häiritsevät lasta.

Älä hautaa epäilystä

Tärkeintä joka tapauksessa on, ettei vastaanotolla herännyt huoli jää käsittelemättä. Lääkärinkään ei kannata tuudittautua ajatukseen, että kyllä ongelmat havaitaan ja hoidetaan päiväkodissa tai jossain muualla.

Moni vanhempien päihteidenkäytöstä kärsivä lapsi nimittäin näyttää Mira Roineen mukaan tippuvan kaikkien apuverkkojen läpi.

- Tarkkaa tutkimustietoa aiheesta ei ole. Esimerkiksi Varjomaailma-nettipalvelussamme moni nuori joka tapauksessa kertoo, ettei kukaan ulkopuolinen aikuinen ole koskaan auttanut tai edes kysynyt asiasta.

- Ulospäin kaikki saattaakin olla hyvin: vanhemmilla on työpaikat, ja lapset pärjäävät koulussa. Pinnan alla on kuitenkin hätää ja väsymystä.

Mira Roineen mukaan erityisesti vastavalmistuneet ammattilaiset arastelevat päihteiden nostamista esiin. Ajatellaan, että näytön liikakäytöstä pitäisi olla kivikovaa, jotta asiasta voisi kysyä.

Huoli kuuluu kirjata

Helsingissä neuvola- ja koululääkärinä työskentelevä

Marjut Jalonen

yhtyy moniin päihdetutkija Roineen näkemyksiin.

- Huolta vanhempien päihteidenkäytöstä ei aina kirjata lapsen kertomukseen. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kyse on lapsen terveyden kannalta aivan keskeisestä tiedosta.

Jalonen näkee liialle varovaisuudelle monia syitä.

- Yksi on varmasti halu säilyttää perheen luottamus. Pelätään vanhempien loukkaantuvan ja lopettavan neuvolakäynnit. Nehän ovat kuitenkin vapaaehtoisia.

Jalonen sanoo itse pyrkivänsä tarttumaan asiaan riuskastikin, jos tilanne vaikuttaa vakavalta.

- Teen tarvittaessa kirjallisen lastensuojeluilmoituksen ja vielä toisenkin. Minusta tätäkään keinoa ei pidä kaihtaa, Jalonen sanoo.

- Ennen ilmoituksen tekoa asiasta pitää ehdottomasti puhua vanhemmille. Heille kannattaa korostaa, ettei ilmoitus suinkaan ole sama kuin huostaanotto. Moni perhe kokee tukitoimet itse asiassa positiivisesti, Jalonen huomauttaa.

Hänen mukaansa neuvolalääkäri on silti harvassa tapauksessa ensimmäinen ammattilainen, jonka hälytyskellot alkavat soida.

- Me lääkärithän näemme perheitä harvakseltaan. Useimmiten esimerkiksi terveydenhoitaja on jo saanut vihiä ongelmista: täällä Helsingissä on ohjeistus äitiysneuvoloille kysyä odotusaikana vanhempien alkoholin, tupakan, lääkkeiden ja huumausaineitten käytöstä. Tarvittaessa äiti lähetetään erikoissairaanhoidon poliklinikalle.

Omat muistot esiin

Lapsen kokemuksen nostaminen liikakäytön mittariksi on Marjut Jalosen mielestä kiinnostava ajatus.

- On aivan totta, että vanhempien muuttunut käytös pienessäkin hiprakassa voi ahdistaa lasta. Tätä ei aikuinen tule ajatelleeksi. Ja olen huomannut, ettei moni vanhempi pidä nykypäivänä muutaman kaljan ottamista juomisena oikeastaan lainkaan.

- Äidin ja isän silmiä voisi avata vaikkapa kehottamalla heitä miettimään, miltä omien vanhempien alkoholinkäyttö aikoinaan tuntui. Monella on varmasti asiasta kipeitä muistoja, Marjut Jalonen pohtii.

Tampereella neuvola- ja koululääkärinä työskentelevä

Hanna Käppi

ei pidä päihteistä suoraan lapselta kysymistä aivan ongelmattomana.

- Viisivuotistarkastuksessa se ehkä jo olisi mahdollista, mutta tutkittavaa on paljon ja aika kovin lyhyt - käytännössä vain vartti. Tiedustelen kyllä, ovatko asiat kotona hyvin ja onko lapsi tyytyväinen. Joskus jo tämä voi nostaa päihteistä esiin asioita, joita kannattaa lähteä selvittämään eteenpäin.

Kokemus karaisee

Hanna Käppi kertoo oppineensa iän ja kokemuksen myötä kysymään päihteistä vanhemmilta varsin reippaasti.

- Olen huomannut, että monesti rehellisimmän vastauksen saa suoraan kysymykseen. Nuorena lääkärinä aiheen ympärillä tuli kierreltyä ja kaarreltua vaivaantuneesti. Ja kyllähän sitä oli myös turhan sinisilmäinen: kaikki vanhemmat eivät ole valmiita myöntämään ongelmiaan.

Nuoria kollegoita Käppi rohkaisee kysymään rutiinisti päihteidenkäytöstä ja myös valmistautumaan kuulemaan ikävätkin kertomukset.

- Ei silti tarvitse luulla, että koko ongelma pitäisi pystyä ratkaisemaan samalla istumalla. Ellei tilanne vaadi välitöntä lastensuojeluilmoitusta, aikaa on kyllä selvitellä vaihtoehtoja ja koota tiimi perheen tueksi.

Käppi itse sanoo kokevansa, että lääkärillä on tarjolla riittävästi keinoja ohjata perhe eteenpäin avun piiriin.

Artikkelia varten on haastateltu myös lastenlääkäri Sarimari Tupolaa HYKS:n sosiaalipediatrian yksiköstä.

Milloin päihdeongelmaa pitäisi epäillä?

Sovittuja neuvola- tai poliklinikkakäyntejä on jäänyt käyttämättä.

Äiti ei ole kyennyt raskausaikana vähentämään runsasta tupakointiaan.

Lapsen perustarpeista huolehtimisessa on puutteita.

Lapsi käyttäytyy poikkeuksellisen arasti. Myös läheisyyden hakeminen neuvolan vieraista aikuisista voi olla merkki ongelmista.

Kouluikäisellä ilmenee väsymystä, masennusta tai oppimisvaikeuksia.

Näin otat päihteet puheeksi

Lähesty aihetta lapsen edun näkökulmasta. "Vanhempien päihdeongelmat vaikuttavat väistämättä haitallisesti lapsiin."

Sano ääneen, mikä asia esimerkiksi lapsen käytöksessä on herättänyt huolesi. Kysy, onko vanhempi huomannut saman.

Kerro, että ongelmat ovat yleisiä ja että niihin on saatavissa apua.

Ole valmis kuulemaan vanhempien vastaukset, olivatpa ne kuinka huolestuttavia hyvänsä.

Vältä syyllistämistä ja vastakkaisiin leireihin ajautumista. Korosta, että teillä on yhteinen päämäärä - lapsen hyvinvointi.

Uskalla puhua myös konkreettisista alkoholimääristä. "Pieni maistelu" tarkoittaa eri ihmisille hyvin erilaisia asioita.

Lue aiheesta myös sivuilta 1188 ja 1205-11.