- Nykyisin yliopisto maksaa kaksinkertaisesti tieteellisestä julkaisusta, sanoo Turun yliopiston ylikirjastonhoitaja

Tuulikki Nurminen

.

Ensin yliopisto maksaa palkan tutkijalle, sitten se maksaa tieteellisen lehden kustantajalle tilausmaksun saadakseen artikkelin käyttöönsä.

- Tulevaisuudessa yliopisto maksaa vielä kolmannen kerran, kun se maksaa kustantajalle palkkion artikkelin julkaisemisesta avoimesti verkossa, huomauttaa

Kalle Korhonen

opetusministeriöstä.

Korhonen toimii opetusministeriön OA-JES-hankkeen tiedottajana. Ministeriö käynnisti viime keväänä oman open access -hankkeensa edistääkseen avointa julkaisemista Suomessa.

Turun yliopiston viimeviikkoisessa seminaarissa keskusteltiin tieteellisen verkkojulkaisun uhista ja mahdollisuuksista. Yhtään täysin negatiivisesti open accessiin suhtautuvaa ei tässäkään seminaarissa enää ilmoittautunut. Open access on tulevaisuuden välttämätön julkaisumuoto, ja kysymys on nyt siitä, miten sen kanssa opitaan tiedemaailmassa elämään.

Roskaa vähän, etuja enemmän

- Fysiikan alan suurimmassa verkkojulkaisussa ei ole edes referee-järjestelmää, mutta "roskamateriaalin" määrä on silti pysynyt varsin siedettävänä, kertoo dosentti

Claus Montonen

Helsingin yliopistosta.

Cornell University Libraryn ylläpitämä arXiv-tietokanta on toiminut jo 15 vuotta. Etusivulla näkyvät artikkelien abstraktit, klikkaamalla pääsee vapaasti kaikkiin julkaisuihin.

- Sivustoa päivitetään jatkuvasti, ja vain ensikertalaiselta edellytetään suositusta joltain tietokannassa aiemmin julkaisseelta tutkijalta. Sivusto on välttynyt väärinkäytöksiltä, ja on nopeudessaan ja kattavuudessaan fysiikan eräiden erikoisalojen tärkein julkaisu. Pari kertaa plagiaatti on päässyt sivustolle, mutta sehän ammuttiin nopeasti alas, kun kirjoittaja huomasi varkauden, Montonen huomauttaa.

- Ensimmäiset avoimeen referee-proseduuriin perustuvat verkkojulkaisut ovat ilmestyneet. Uutta ovat myös niin sanonut "elävät lehdet", joissa tieteellinen artikkeli ei ole koskaan lopullisessa muodossa, vaan tutkija voi täydentää ja päivittää artikkelinsa tietoja koko ajan. Kaikki versiot pysyvät silti aina arkistossa, kertoo Claus Montonen.

Open access jo apurahan ehtona

Avoimesta tieteellisestä julkaisemisesta on monilla aloilla tullut jo yksi tutkimusrahoituksen ehto. Esimerkiksi maailman suurimpiin lääketieteellisen tutkimuksen rahoittajiin kuuluvat National Institute of Health (NIH) ja Britannian Wellcome Trust edellyttävät tutkimustulosten avointa julkaisemista.

- Myös Suomessa opetusministeriö suosittaa tieteellisen tutkimuksen avointa julkaisemista. Open accessista onkin tulossa yksi yliopistojen menestystekijä kilpailtaessa paikasta tiedeyhteisössä ja kansainvälisestä tutkimusrahoituksesta, sanoo Kalle Korhonen.

Kauniista toiveista on silti matkaa tosielämän realiteetteihin.

- Kovien impaktipisteiden lehdissä julkaiseminen on edelleen paras mahdollinen meriitti tutkijalle, sanoo professori

Juha Varrela

Turun yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta.

Pääsystä hyvään julkaisuun taistellaan, ja tutkijat ovat valmiita moniin myönnytyksiin.

- Painetun lehden aikataulut ovat nykyisin uskomattoman hitaat. Jo julkaisupäätös kestää, mutta julkaisemiseen voi kulua hyvinkin 2-3 vuotta!

Hänen mukaansa olisi varsinkin väitöskirjojen tekijöille valtava etu, jos open access merkitsisi julkaisemisen nopeutumista. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään tutkijan urasta.

- Suomessa julkaistaan useita huomattavan korkeatasoisia lääketieteellisiä väitöskirjoja, joiden sisältämien tietojen mahdollisimman kattava leviäminen tiedeyhteisöihin olisi tärkeää. Yliopiston omien julkaisusarjojen avoin julkaiseminen verkossa toisi merkittävää etua, lisäisi viittausten määrää, ja väitöskirjat löytäisivät tiensä sinne, minne pitäisikin.