Pääkirjoitus (SLL 14/2001): Kielellisiä ongelmia
Kieli on ajattelun, vuorovaikutuksen, ymmärtämisen ja oppimisen väline. Puhuminen on yleinen tapa käyttää kieltä, joten puhemotoriikkaan ja sen ohjailuun vaikuttavat tekijät voivat haitata kielellisten viestien välittämistä. Puhuminen ja kielen hallinta ovat osittain sisäkkäisiä prosesseja; kieli rakentuu sanoista, puhuminen on sanojen tuottoa. Puhe voi olla vaikeaselkoista, jos esimerkiksi sanahahmot ovat poikkeavia, jos sanojen taivutuspäätteet ovat virheellisiä tai puuttuvat kokonaan, tai jos lauseissa on väärä sanajärjestys. Selkeästi artikuloitu puhe ei takaa normaalia äidinkielen hallintaa, ja suppeakin sanavarasto saattaa antaa riittävästi välineitä hyvinkin vuolaaseen puhevirtaan.Puhe- ja kielihäiriöisyyden taustalla voi olla monenlaisia syitä. Tämän kirjoituksen pääpaino on kehityksellisissä puheen ja kielen hallinnan ongelmissa. Vaikka ne ilmiönä ymmärretäänkin lähinnä lasten ongelmiksi, ne saattavat aiheuttaa haittaa aikuisiässäkin.
Lapsen puheen ja kielen kehitystä voivat viivästyttää esimerkiksi kielellisen kehityksen erityisvaikeus (dysfasia), tarkkaavaisuushäiriö, muut kehityksen neurologiset erityisvaikeudet, kuulovamma, neurologinen vamma tai sairaus, suun rakenteellinen poikkeavuus, änkytys, laaja-alainen kehitysviive, kehitysvamma, deprivaatio, psyykkiset tekijät, autismi, monikielisyys tai ns. hyvänlaatuinen kehitysviive. Ikätason kiinniottoa (ja sen myötä vahvistusta oletukseen, että kyseessä on hyvänlaatuinen viive) odotetaan avosektorilla lasten puheen kehitystä seurattaessa usein varsin pitkään. Käytäntö on ymmärrettävissä paitsi perinteisten käsitysten, myös ICD-10:n puhehäiriöiden kuvauksen perusteella. Tautiluokituksessa todetaan, että erityisvaikeuden (F 80) aiheuttamalla puhehäiriöllä on luonnollinen pyrkimys asteittaiseen paranemiseen ja että useimmat puhehäiriöiset lapset saavuttavat normaalin tason. On totta, että lapsen kasvun ja yleisen kehityksen myötä puhe hyvin usein lisääntyy ja selkiytyy. Kehitykselliseen puhehäiriöön liittyy kuitenkin yleisesti puutteita äidinkielen hallinnassa. Ne aiheuttavat herkästi luku- ja kirjoitus-, joskus myös laajemmin oppimisvaikeuksia. Koulunkäynti tavallisella yleisopetusluokalla edellyttää muun muassa kykyä keskittyä pitkään jatkuvaan sanatulvaan ja kykyä hallita suhteellisen monimutkaista ja abstraktia kieltä. Kielihäiriöiselle tämä voi olla työlästä tai joskus ylivoimaista, vaikka älyllinen kapasiteetti olisi normaali. Jos lapsen puhehäiriötä ei tarkemmin tutkita, jäävät äidinkielen hallinnan puutteet toteamatta ja kuntouttamatta. Aivojen kehityksen kannalta on suositeltavaa, että kuntoutus aloitetaan viimeistään leikki-iässä.
Puhe- ja kielihäiriöisillä on usein liitännäisoireita, ja häiriöt voivat aiheuttaa sekundaarisia ongelmia sosio-emotionaaliseen kehitykseen. Kielen oppimisvaikeus saattaa haitata oleellisesti myös pakolaislasten ja -nuorten sopeutumista uuteen ympäristöön. Kielihäiriöisillä on aikuisiässä selvästi suurempi riski työttömyyteen, syrjäytymiseen sekä kasvaviin sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeisiin kuin väestöllä keskimäärin. Näitäkin vaikeuksia voidaan ennaltaehkäistä oikein suunnatulla ja riittävän aikaisin aloitetulla kuntoutuksella.
Kielihäiriöisyyden aiheuttama haitta vaihtelee toisaalta häiriön vaikeusasteen ja saatujen tukitoimenpiteiden, toisaalta potilaan elämänhallintaan ja hyvinvointiin vaikuttavien muiden tekijöiden perusteella. Keskimäärin hankalimmassa asemassa ovat lapset, joiden vanhemmilla ei ole voimia tukea lapsen kehitystä ja koulunkäyntiä. Erityisesti näitä lapsia kannattaisi ohjata tarkempiin tutkimuksiin ja tukitoimenpiteiden piiriin nykykäytäntöä selvästi aikaisemmin, mielellään jo siinä vaiheessa, kun ensimmäisen kerran on herännyt selkeä epäily puheen ja/tai kielen kehityksen viivästymisestä.
Puhe siis lisääntyy ja selkiytyy kuntoutuksen ja yleisen kehityksen myötä. Kielen hallinnan ongelmia voi kuitenkin ilmetä lievästikin kielihäiriöisellä läpi elämän erilaisissa vaativammissa kielellisissä toiminnoissa. Toisaalta aivan tavallisen kielellisen informaation tarkka jäsentäminen, ymmärtäminen tai tuottaminen voi olla hankalaa. Ja edelleen: kielen hallintaa saattavat rasittaa psyykkisesti kuormittavat tilanteet, kuten käynti lääkärin vastaanotolla.
Marja Marttinen
