Työ päihdeongelmaisten potilaiden parissa on riski myös henkilökunnalle. Arvioiden mukaan vähintään 25 % terveydenhuollon työntekijöistä on joutunut väkivallan kohteeksi työtehtävissään. Suurinta väkivallan uhka on katkaisuhoidossa, kertoivat Espoon A-klinikan johtaja

Kirsti Aalto

ja lääkäri

Kaarlo Simojoki

päihdetiedotusseminaarissa.

Työntekijöiden haastatteluissa on käynyt ilmi, että potilaiden monisairastavuus on lisännyt väkivallan uhkaa. Päihteiden sekakäyttö yhdistyneenä muuhun psykiatriseen sairauteen on tehnyt heistä entistä vaikeahoitoisempia ja käytökseltään ennalta arvaamattomampia. Nämä potilaat ovat usein tippuneet hoitojärjestelmän ulkopuolelle, mikä näkyy aggressiivisena käyttäytymisenä päihdehuollossa.

Väkivalta on useimmiten sanallista loukkaamista, uhkailua tai kiroilua, mutta kiinnikäyminen tai lyöminenkään ei ole harvinaista. Perheelliseen työntekijään sattuu eniten pelottelu "selvitän missä asut". Joku rehvastelee sillä, että "olen istunut vankilassa taposta".

Aggressiivisen käytöksen laukaisee usein lääkkeiden tai hoidon evääminen. Uhkaa lisäävät potilaan päihtymystila, vieroitusoireet, ahdistuneisuus sekä se, ettei potilas koe tulleensa kuulluksi. Henkilö, joka aiemmin on saanut tahtonsa läpi uhkailemalla, tarttuu siihen helposti uudestaankin. Sanallista väkivaltaa eivät harrasta ainoastaan alkoholisoituneet katujen miehet, vaan sitä käyttävät yhä enemmän myös hyvin pukeutuneet asiakkaat. Heidän suosikkirepliikkinsä on "teen sinusta valituksen". Päivystyspisteissä kohdataan aiempaa useammin aggressiivisia naisia.

Työsuojeluriskinä voidaan pitää myös oheisuhriutumista, joka aiheutuu siitä, että päihdehuollon työntekijät joutuvat jatkuvasti kuuntelemaan potilaidensa rankkoja kokemuksia. Empaattinen sitoutuminen lisää auttajien haavoittuvuutta. Tämä voi johtaa stressireaktioihin ja uupumukseen.

Väsynyt ja stressaantunut työntekijä altistuu herkimmin väkivallalle. Kyyninen asenne ja virheelliset ennakko-oletukset provosoivat potilasta. Siksi henkilöstön hyvinvoinnista ja ammattitaidosta huolehtiminen on näillä työpaikoilla erityisen tärkeää, korostivat Aalto ja Simojoki. Marit Henriksson