Ylemmät toimihenkilönaiset hankkivat itselleen jatko- ja täydennyskoulutusta ja paiskivat ylitöitä siinä missä miehetkin. Kaikista ponnisteluistaan huolimatta naiset eivät saa vastineeksi laadukasta työelämää.

Tämä käy ilmi Akavan työelämän tutkijan Ulla Aitan tutkimuksesta, joka koskee ylempiä toimihenkilönaisia. Tutkimuksen 462 naisesta viitisen prosenttia oli naislääkäreitä. 42 prosenttia ylemmistä toimihenkilönaisista työskentelee kuntien palveluksessa.

Kuormittuneisuus on lisääntynyt

Korkeasti koulutetut ylemmät toimihenkilönaiset kokevat hyvinvointinsa työssä heikentyneen. Heillä on erilaisia psykofyysisiä oireita selvästi enemmän kuin vastaavissa tehtävissä toimivilla miehillä.

Oireilu on myös jonkin verran yleisempää kuin muiden ryhmien naisten parissa. Oireilu on selvästi lisääntynyt tutkimusvuosiesien 1997 ja 2003 välisenä aikana.

Peräti 68 prosenttia ylemmistä toimihenkilönaisista kokee vakavan työuupumuksen riskitekijänä omassa työssään. 37 prosenttia pelkää oman mielenterveyden järkkymistä.

Hyvinkoulututettujen naisten tyypillisimmät oireet ovat päänsärkyä ja univaikeuksia, joista kärsii hieman yli puolet naisista.

Väsymyksestään ja oireilustaan huolimatta kolme neljästä oli osallistunut työnantajan järjestämään koulutukseen kuluneen vuoden aikana. Yhtä moni myös piti urallaan kehittymismahdollisuuksia tärkeinä, joskin vain joka kymmenes luotti varsinaiseen uralla etenemiseensä.

Joka kolmannella liikaa ylitöitä

Suomessa naiset ja miehet tekevät yhtä lailla ylitöitä.

Ylempien toimihenkilöiden työlle tyypillisiä ovat palkattomat ylityöt. Kun alemmista toimihenkilöistä noin joka kolmas ja työntekijöistä vain joka yhdeksäs suostuu palkattomiin ylitöihin, niin ylemmistä toimihenkilöistä lähes 60 prosenttia tekee töitä omalla ajallaan.

Joka toinen ilman korvauksia ylitöitä tekevä venytti työaikaansa joko päivittäin tai viikoittain.

Ero miesten ja naisten välillä löytyy siinä, että joka kolmas ylempi toimihenkilönainen piti tekemäänsä ylitöiden määrää suurempana kuin mitä haluaisi tehdä. Miehistä näin koki vain joka viides.

- Ilmeisesti säännölliset ylityöt ja ylipitkät työviikot ovat vain näkyvä jäävuoren huippu. Suomalaisilla työpaikoilla työn määrä ja vaatimukset eivät ole enää tasapainossa henkilöstöresurssien kanssa. Ei siis ihme sekään, että juuri ylemmät toimihenkilönaiset kokivat omaan työtahtiinsa vaikuttamisen mahdollisuuksien heikentyneen useammin kuin muut ryhmät, sanoo tutkija Ulla Aitta.

Paljon vaatimuksia, paljon odotuksia

Ulla Aitan mukaan ylemmistä toimihenkilönaisista 42 prosenttia työskentelee kuntasektorilla. Monet toimivat tehtävissä, joissa työn kohteena ovat toiset ihmiset, kuten oppilat, potilaat tai muut asiakkaat.

- Julkisen talouden kiristymisen ja asiakkaiden ongelmien vaikeutuminen saattavat heijastua kaikkein kipeimmin juuri näiden naisten työhön, arvioi Aitta.

Tutkija puhuu myös "osaamisen uusintamisesta" eli jatkuvasta ammattitiedon ja -taidon päivittämisestä.

- Osa korkeasti koulutettujen ammattiryhmien työssä vaadittavan osaamisen uusintamispaineista syntyy siitä, että näiden ryhmien ammattitiedot pohjautuvat eri tieteisiin. Monilla tieteenaloilla, kuten lääketieteessä, biotieteissä ja teknologiassa, tieteen ja tutkimuksen kiihtyvä uusiutumistahti vaatii jatkuvaa ajan tasalla pysymistä, Aitta toteaa.

Uusiutuvan tiedon hankintaan vaadittava aika otetaan omasta vapaa-ajasta. Usein myös keskittymistä ja ajattelurauhaa vaativat suunnittelu- ja kehittämistyöt "tuodaan kotiin".

- Työn itsenäisyys ja autonomia eivät riitä muodostamaan puskuria työstä ja toimintaympäristöstä syntyviä vaatimuksia vastaan, Ulla Aitta huomauttaa.

Ylipitkät työpäivät ja -viikot verottavat säännöllisesti jatkuessaan työntekijän voimavaroja. Samalla ne lisäävät työn ja perheen yhteensovittamisen ongelmia.