Paluumuuttajien lapsilla suurempi riski masentua
Vuosina 1966–75 muutti 185 000 suomalaista Ruotsiin. Seuraavalla vuosikymmenellä he alkoivat palailla: vuosina 1980–85 palasi vanhempineen takaisin noin 5 000 suomalaista koululaista. Vaikka Ruotsissa asuvia ja sieltä palanneita suomalaislapsia on tutkittu paljon, heidän pidemmän aikavälin psyykkistä hyvinvointiaan ei ole aiemmin tutkittu. Mitä kertoo tuore väitöskirjasi paluumuuttajien lapsista, LK Lauri Vuorenkoski?– Ainakin sen, ettei sopeutuminen uuteen kulttuuriin ole kovin helppoa lapsillekaan. Suomihan oli lapsille ja nuorille melko vieras maa, sillä he olivat muuttaneet Ruotsiin hyvin pieninä tai syntyneet siellä.
Työssäni selvitin Ruotsista takaisin Suomeen muuttaneiden suomalaislasten pitkän aikavälin psyykkistä hyvinvointia ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimusjoukkona oli 320 Pohjois-Suomeen muuttanut kouluikäistä ja heidän verrokkinaan 320 koko ikänsä Suomessa asunutta ikätoveria. Tutkimuksen oli aloittanut professori Irma Moilanen, ja haastattelut tehtiin vuosina 1986 ja 1992. Lisäksi käytettiin hoitoilmoitusrekisterin tietoja sairastavuudesta.
Mikä paluumuuttajia vaivasi erityisesti? – Sekä kyselytutkimuksessa että rekisteritietojen perusteella voitiin todeta, että Ruotsissa asuneilla suomalaislapsilla – erityisesti murrosiässä palanneilla – oli kuusi vuotta muuton jälkeen selvästi enemmän masennusoireita kuin Suomessa pysyneillä ikätovereillaan. Paluumuuttajista 13 lasta ja nuorta oli saanut psykiatrisen diagnoosin osastohoidon aikana, verrokeista kolme.
– Paluumuuttajat tunsivat itsensä myös muita yksinäisemmiksi vielä kuusi vuotta muutosta. Ystävätkään eivät suojelleet heitä masennukselta, kuten verrokeita. n Nykyisin suomalaislapsia muuttaa vanhempineen ulkomaille mm. EU-töiden takia ja kansainvälisten yritysten ja tutkijanvirkojen vieminä. Jos paluu Suomeen ottaa noin koville, miten lapsiaan voisi ”suojella” mahdolliselta masennukselta ja yksinäisyydeltä?
– Emme tiedä tarkasti, millaisista kotioloista Ruotsista palanneet lapset ja nuoret tulivat; esimerkiksi vanhempien terveydentilaa ei selvitetty. Yleistysten tekemistä on siten syytä aina välttää.
– Tässä tutkimuksessa suojaaviksi tekijöiksi nousivat kuitenkin kieleen ja itsensä ilmaisuun liittyvät tekijät. Oman kielen ja kulttuurin säilyttäminen ruotsinkielen rinnalla oli yhteydessä lasten ja nuorten hyvään selviytymiseen muuton jälkeen. Jos muuttajaperheessä uudessa kotimaassa yritetään kovasti sopeutua uuteen asuinmaahan ja esimerkiksi käytetään kotikielenä muuta kuin omaa äidinkieltä, lapsen kielellinen kehitys häiriintyy. Paluun jälkeen vanhempien on hyvä muistaa, että heille tuttu kotimaa on lapselle ja nuorelle ihan vieras – varsinkin jos Suomeen ei ole pidetty yhteyttä.
– Vaikka lapsuus kahden kulttuurin välissä voi aiheuttaa ongelmia, on silti hyvä huomata, että tasapainoisen kaksikielisen identiteetin saavuttaneet lapset ja nuoret voivat jopa hyötyä tästä elämänkokemuksesta.
