– Jatkuvuus on työn rikkaus. Opit tuntemaan ihmiset ja näet, mitä tapahtuu, kun olet hoitanut heitä, sanoo terveyskeskuslääkäri Paula-Maria Lehtipuu.

Yleislääketieteen erikoislääkäri Paula-Maria Lehtipuu on ollut terveyskeskuslääkärinä Nokialla melkein koko uransa, 16 vuotta.

– Tämä on parasta lääkärintyötä – kivaa ja monipuolista. Terveyskeskuslääkärin ura oli tietoinen valinta: minua kiinnosti kaikki. Tässä työssä ammattitaitoaan saa käyttää laidasta laitaan.

Nokialla siihen on poikkeuksellisen hyvät mahdollisuudet:

– Oma erikoissairaanhoidon yksikkö on meille tavattoman arvokas ja toimii loistavasti. Talon sisäisten konsultaatiomahdollisuuksien vuoksi potilasta voi hoitaa tavallista pitemmälle. Se lisää työn mielekkyyttä ja on tietysti taloudellisestikin järkevää. Se on vahva valtti, joka on pitänyt minua tässä työpaikassa.

Toinen valtti on hyvä työyhteisö. Aikanaan väestövastuuseen siirtyessään terveyskeskuksen lääkärit päättivät pitää kiinni yhteisistä kahvitauoista, olipa työ kuinka urakkaluonteista tahansa. Päätös osoittautui oikeaksi.

– Meillä on erittäin hyvä kollegayhteisö ja hyviä työtoveruussuhteita. Pyrimme näkemään toisiamme päivittäin voidaksemme puhua yhteisistä asioista. Monilla työpaikoilla yhteiset hetket ovat käyneet harvinaisiksi. Meillä tämä on koettu tärkeäksi oman jaksamisen kannalta.

Auttaisiko työaikasuoja?

Työn hyvistä puolista huolimatta Lehtipuu on välillä perin stressaantunut työn paljoudesta ja terveyskeskusten tyypillisistä ongelmista.

– Meiltä on lähtenyt pitkäaikaisia lääkäreitä yksityissektorille vähemmän kuormittavan työn perään. Olen itsekin ollut aika ajoin niin väsynyt työn määrään, että olen miettinyt työpaikan vaihtoa.

Nokiallakin on vajausta lääkärinviroissa. Virkamäärä ei ole myöskään pysynyt väestönkasvun vauhdissa. Lehti­puulla on yli 2 000 potilaan vastuu­väestö. Hän haluaisi säilyttää väestövastuun, mutta pienentää vastuuväestöään. Keskenään lääkärit ovat miettineet mahdollisuutta siirtyä malliin, jossa on työaikasuoja.

Nokian lääkärien jaksamista syö myös terveyskeskuksen ympärivuorokautinen päivystys, jota tehdään arkisin omin voimin. Vain viikonloput on ulkoistettu vuokra­lääkäriyritykselle.

AvoHILMO ärsyttää

Lukemattomien kollegojensa tapaan Paula-Maria Lehtipuukin tuskailee tilttaavan tietokoneen ja keskenään keskustelemattomien tietojärjestelmien kanssa.

– Emme vieläkään näe kuin rajoitetusti, mitä tutkimuksia potilaalle on esimerkiksi keskussairaalassa tehty ja mitä on löydetty.

Jo etukäteen häntä harmittaa terveyskeskukseen tulossa oleva AvoHILMO, jolla kerätään tietoa terveyskeskuksen potilaskäynneistä.

– Järjestelmää käyttäneet kollegat muualla ovat järkyttyneitä sen viemästä ajasta ja työmäärästä. On vaikea nähdä, kuinka se palvelisi meitä käytännön työntekijöitä.

Työn plussat esiin vähitellen

Terveyskeskustyöstä saa Lehtipuun mielestä eniten itselleen, kun pysyy tarpeeksi kauan samassa työpaikassa.

– Jatkuvuus on työn rikkaus. Opit tuntemaan ihmiset ja näet, mitä tapahtuu, kun olet hoitanut heitä. Terveyskeskustyöstä saa oikean käsityksen vasta tehtyään saman väestön kanssa töitä vähintään puoli vuotta.

Monet terveyskeskuslääkärit tuntevat avuttomuutta, kun potilas etsii apua ongelmiin, joita lääkäri ei voi auttaa: pahaan oloon ja sosiaalisiin ongelmiin.

– Keinottomuuden oppii vähitellen kohtaamaan ammattikokemuksen myötä – oppii luovimaan. Siinäkin kollegojen tuki on tärkeää.

Miten terveyskeskusten käy?

Lehtipuuta surettaa, kuinka terveyskeskuksille käy. Niille siirretään koko ajan uusia tehtäviä antamatta kuitenkaan lisää resursseja.

– Puheet perusterveydenhuollon vahvistamisesta pitäisi muuttaa konkreettisiksi toimiksi ja kerta kaikkiaan lisätä resursseja. Epäsuhta on siinä, että tehtävät tulevat toisaalta, mutta resursseista päättävät paikalliset poliittiset päättäjät.

– Sinänsä en ihmettelisi, vaikka 10–15 vuoden ku­luessa näkisimme perusterveydenhuollon järjestettävän ammatinharjoittajapohjalta.

Suvi Sariola

kuva: Laura Vesa