Pikkuhaavat paranevat ilman ompelemistakin
Käden haavojen hoitaminen on päivystysvastaanottojen leipätyötä. Huolellinen haavan ompelu vie aikaa, on puudutuksineenkin kivuliasta ja monen potilaan mielestä pelottavaa. Haavan suturoiminen saattaa lisäksi altistaa infektiolle. Keskeinen käytännön kysymys käden pikkuhaavojen hoidossa on: milloin haavan sulku ompelein on tarpeen? Koska näitä haavoja ilmeisesti ommellaan nykyään liiankin herkästi, kalifornialaiset tutkijat selvittivät satunnaistetun tutkimuksen avulla, onko alle kahden senttimetrin pituisten haavojen tikkaamisesta hyötyä (BMJ 2002;325:299–300). Eikä siitä ollut etua: haavat paranivat hyvin vaikka niitä ei suljettukaan ompelein. Haavat arpeutuivat yhtä siisteiksi riippumatta siitä, peitettiinkö ne sidoksella vai suturoitiinko, samoin käsi toipui toimintakykyiseksi yhtä nopeasti. Ompeleminen kesti kuitenkin varttitunnin kauemmin ja oli odotetusti kivuliaampaa. Tutkimuksessa yli 80 % käden haavoista soveltui konservatiivisesti hoidettaviksi. Sen sijaan suuremmat (yli kahden senttimetrin mittaiset) ja komplisoituneet haavat (hermo-, jänne- tai vaikeampi verisuonivaurio tai niveleen ulottuva haava) sekä erityisen likaiset haavat (esimerkiksi puremat) vaativat erityisen huomion ja aktiivisemman kirurgisen hoidon. Vaikka tutkijatkin hämmästelivät käden pikkuhaavojen konservatiivisen hoidon kaunista jälkeä, he eivät uskalla yleistää ompelemisesta pidättäytymistä kosmeettisesti näkyvämpiin alueisiin kuten esimerkiksi kasvojen haavoihin.Pekka Leinonen
