Pohjoismaiden huumepolitiikka on hyvin kansallista
Yhteiskunnat ovat aina suosineet omia päihteitä, sanoo A-klinikkasäätiön tiedotuspäällikkö Teuvo Peltoniemi. Päihdekulttuurit ovat sekoittumassa, mutta edelleenkin muualta tuotuihin päihteisiin suhtaudutaan kotimaisia kielteisemmin.
- Koko Eurooppa ja sen entiset siirtomaat ovat aina sallineet alkoholinkäyttöä mieluummin kuin esimerkiksi kokaiinia, jonka käyttäminen ei Etelä-Amerikassa ole välttämättä niin tuomittavaa. Opium on Vähä-Aasian oma päihde, kannabis Etu-Intian, vertailee Peltoniemi.
Sama trendi näkyy eurooppalaisessa alkoholikulttuurissa, joka sekin on tosin hitaasti sekoittumassa. Venäjällä, Skandinaviassa ja erityisesti Suomessa on juotu viinaa, Välimeren maat ovat hellineet viinikulttuuriaan, eivätkä keskieurooppalaiset näe mitään pahaa oluen juonnissa.
Meillä Suomessa huumeidenkäytön kulttuuri on vielä niin nuorta, että asenteet ovat varsin kovat ja moralisoivat, mikä näkyy myös hoitojärjestelmien niukkuudessa ja tietynlaisessa rajoittavuudessa.
- On valitettavaa mutta ymmärrettävää, että vieroitushoidosta tipahtaa muutaman retkahduksen jälkeen, koska hoitoon on valtavat jonot, Peltoniemi huomauttaa.
Neuvotteleva virkamies Tapani Sarvanti sosiaali- ja terveysministeriöstä sanoo, että silmien avaaminen oikeille ongelmille on estänyt Suomen huumetilanteen räjähtämisen.
- Neulojen vaihtopaikat ovat lieventäneet suonensisäisten huumeidenkäyttäjien hiv- ja hepatiittiepidemioita. Valistus ja koulutus ovat puolestaan vähentäneet heroiinikuolemien määrää tuntuvasti. Valistusta on annettu huumeidenkäyttäjlle, ja ensihoitohenkilökuntaa on koulutettu, kertoo Sarvanti. Hän huomauttaa, että olennaista on tavoittaa huumeidenkäyttäjät tuomitsematta heitä.
Pohjolassa pohditaan parhaillaan myös sitä, pitäisikö tännekin perustaa Saksan mallin mukaan erillisiä piikityshuoneita, joissa voi piikittää turvallisesti hoitohenkilökunnan läsnäollessa.
Nollatoleranssin maissa, Norjassa ja Ruotsissa, on havaittu tänä keväänä, että tiukka huumepolitiikka on vain lisännyt huumekuolemia ja edesauttanut tartuntatautien leviämistä. Ihmisten sanotaan kuolevan Tukholman kaduille, ja Norjassa kuolleisuusluvut ovat Euroopan huippua.
Tanskassa on saattohoitokotikin
Aivan toisenlaisessa toiminta- ja asenneympäristössä eletään Tanskassa, jonne syntyi paljolti vapaakaupunki Christianian myötä muista Pohjoismaista täysin poikkeava huumekulttuuri jo hippien aikakaudella.
- Luonnollisesti korvaushoito jatkuu vaikka koko loppuelämän, vastaa suomalaisten uteiluihin hieman ihmeissään ylilääkäri Peter Ege narkomaanien hoitoa organisoivasta Kööpenhaminan kaupungin perhe- ja työmarkkinayksiköstä.
- Jos huumeidenkäyttö on jatkunut vuosikymmeniä, kuinka voisi olla mahdollista rajoittaa korvaushoitoa tiettyyn vuosimäärään? Ege huomauttaa. Tanskassa lähtökohta on, että korvaushoito pitää opiaattiriippuvaisen ihmisen yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä ja takaa ihmisarvoisen elämän. Rankaiseminen ei näytä kuuluvan sikäläiseen hoitokulttuuriin. Huumevieroitushoitoon on lain mukaan päästävä 14 vuorokauden sisällä.
Yksikön alaisena toimii erilaisia projekteja, joissa mm. etsitään asunnottomia huumeidenkäyttäjiä ja tarjotaan aktiivisesti heille sekä lääketieteellistä hoitoa että sosiaalista tukea. Esimerkiksi Forchammersvejn hoivakodissa on 130-paikkaisen avohoitoyksikön yhteydessä 10-paikkainen vuodeosasto, joka toimii myös saattohoitokotina.
- Meille voi tulla milloin tahansa ja periaatteessa lähteä milloin tahansa. Hoidamme matalalla kynnyksellä huumeidenkäyttäjien ongelmia. 24-tunnin päivystyksessä on töissä niin päihde- ja sosiaalityöntekijöitä kuin sairaanhoidon ammattilaisia, kertoo lääkäri Christian Hvidt.
Hän myöntää kollegoidensa joskus ihmettelevän, miten hän jaksaa tehdä töitä niin vaikean ihmisryhmän parissa.
- Minä taas ajattelen hoidon tavoitteista siten, että joskus voi saada tyydytyksen jo siitä, että saan potilaani nauramaan, sanoo Hvidt.
