Joka neljäs lääkäri kokee potilaansa ylipainoon puuttumisen kiusalliseksi. Tupakoinnista puhumista ei sen sijaan kaihda kuin yhdeksän prosenttia lääkäreistä.

Omat taitonsa elintapamuutosten ohjaajina tunnustaa puutteellisiksi hieman yli puolet lääkäreistä. Kaksi kolmasosaa lääkäreistä moittii työpaikan kiirettä, ettei ehdi riittävästi paneutua potilaansa elämäntilanteeseen.

Tällaisia näkemyksiä on saatu Päijät-Hämeestä, jossa on meneillään Valtit-hanke. Siinä kerätään terveydenhuollon ammattilaisten näkemyksiä ja kokemuksia elintapaneuvonnasta ja elintapasairauksien hoidosta.

Lähes jokainen lääkäri on sitä mieltä, että potilaiden haluttomuus elämäntapojen muuttamiseen on suurempi este laihduttamiselle kuin riittämätön tieto.

Millainen "hoitoennuste" siis saadaan, jos kiusaantunut ja taitamaton lääkäri yrittää saada haluttoman pullukan muutoksen tielle?

- Ei välttämättä kovinkaan hyvää lopputulosta! myöntää yksi tutkimuksen yksi tekijöistä, asiantuntijalääkäri

Kristiina Patja

Kansanterveyslaitokselta.

Hän kuitenkin huomauttaa, että potilaan tietämättömyyden ja haluttomuuden väliin jää tietty harmaa alue, sillä kyselyssä satuttiin mittaamaan juuri näiden väittämien kannatusta.

Entä jos lääkäri itse kärsii ylipainosta tai tupakoi; uskooko potilas sanoja vai esimerkkiä?

- Ulkomaisten tutkimusten mukaan tupakoiva lääkäri puuttuu selvästi harvemmin potilaansa tupakointiin kuin tupakoimaton, huomauttaa hankkeen toinen tutkija, VTT

Piia Jallinoja

KTL:sta.

Kristiina Patja myöntää kuitenkin myös päinvastaisen esimerkin vaikutuksen. Langanlaiha lääkäri ei välttämättä ole vakuuttava lihavan kannustaja. Vertaistukiryhmissä onkin saatu myönteisiä tuloksia elämäntapamuutoksista.