LL Mervi Putkonen selvitti väitöstutkimuksessaan kantasolujen siirron jälkeen täydellisen hoitovasteen saaneiden potilaiden jäännöstautia ja sen merkitystä sekä kantasolujen mobilisaation onnistumiseen liittyviä tekijöitä.

LL Mervi Putkonen selvitti väitöstutkimuksessaan kantasolujen siirron jälkeen täydellisen hoitovasteen saaneiden potilaiden jäännöstautia ja sen merkitystä sekä kantasolujen mobilisaation onnistumiseen liittyviä tekijöitä.

Omien kantasolujen siirto (autologinen kantasolujen siirto) suuriannoksiseen solunsalpaajahoitoon yhdistettynä on nykyään alle 70-vuotiaan myeloomapotilaan standardihoito.

Ainoa mahdollisesti pysyvästi parantava hoito on kantasolujen siirto vieraalta luovuttajalta (allogeeninen kantasolujen siirto). Siihen liittyy komplikaatioriskejä, mutta sitä voidaan käyttää erityisen hankalissa tapauksissa.

Putkonen selvitti herkällä potilaskohtaisella plasmasolujen tunnistusmenetelmällä, että niillä potilailla, joilla jäännöstauti hävisi kantasolujen siirron jälkeen tai sitä oli vain vähän, tauditon aika ja kokonaiselinaika olivat merkittävästi pitemmät kuin potilailla, joilla oli enemmän jäännöstautia kantasolujen siirron jälkeen. Molekulaarinen hoitovaste oli yleisempi allogeenisen kuin autologisen kantasolujen siirron jälkeen.

Autologisen kantasolujen siirron edellytyksenä on, että potilaalta saadaan kerätyksi riittävä määrä kantasoluja. Kantasolut kerätään verestä, kunhan ne on ensin saatu luuytimestä vereen mobilisaatiohoidolla, jossa solunsalpaajahoitoon yhdistetään valkosolukasvutekijä.

Putkosen väitöskirjassa kantasolujen mobilisaation epäonnistumista ennakoiviksi tekijöiksi osoittautuivat aiemmin saatujen solunsalpaajahoitojen määrä, aiempi interferonihoito ja hoitoon liittyvien veriarvojen mataluus ja yleistynyt infektio.

Väitöskirjassa verrattiin myös kantasolujen mobilisaatiohoidossa käytettyjä valkosolukasvutekijöitä. Uudempi, pitkävaikutteinen kasvutekijä pegfilgrastiimi todettiin yhtä tehokkaaksi kuin perinteisempi, lyhytvaikutteinen filgrastiimi. Mobilisaatiohoidon yhteydessä kertaalleen pistettävä pegfilgrastiimi on potilaalle helpompi ja mukavampi hoito kuin päivittäin pistettävä filgrastiimi.

Myeloomaan sairastuu Suomessa vuosittain noin 200 ihmistä. Potilaat ovat yleensä sairastuessaan 50–70-vuotiaita.

LL Mervi Putkosen väitöskirja tarkastetaan Turun yliopistossa 11.3.2011.