Toukokuussa potilas voi parhaimmillaan aidosti valita hoitopaikkansa. Pahimmillaan sekä potilas että lääkäri rämpivät suossa, jossa valinta ei tarkoita vapautta.

Vapun jälkeen vastaanotoilla on tietoisia potilaskuluttajia, jotka yhteisymmärryksessä lähettävän lääkärinsä kanssa valitsevat mieluisen sairaalan toimenpidettä varten.

He tutkivat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen palveluvaaka-nettipalvelua, vertailevat erityisvastuualueen sairaaloita sekä mittailevat hoitojonoja ja potilaan läheisten vierailumatkoja. Todennäköisesti valinta osuu läheiseen keskussairaalaan.

Sama sairaala tosin olisi määrätty potilaalle vanhankin lain mukaan, mutta uusi terveydenhuoltolaki tuo potilaalle valinnanvapauden. Mitä laki tarkoittaa käytännössä?

Tunne hoitopolut ja porrastus

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtava lääkäri

Aino-Liisa Oukka

katsoo, että lähettävän lääkärin merkitys on keskeinen lähetteiden oikeassa kohdentumisessa. Hänen on tunnettava erva-alueen sairaalat ja löydettävä potilaan kanssa helposti tiedot esimerkiksi jonotilanteesta.

- Erityisen tärkeää on tuntea sairaanhoitopiirien luomat hoitopolut ja hoidonporrastus. Kaikki sairaalat eivät välttämättä hoida kaikkia yhden erikoisalan potilaita, vaan hoitoa on keskitetty.

Oukka huomauttaa, että etenkin hoidonporrastus voi vielä tuottaa kipakoita tilanteita vastaanotoilla.

- Potilas katsoo, että laki tarjoaa hänelle täyden valinnanvapauden. Sairaanhoitopiirissä käytettävä hoidonporrastus määrääkin esimerkiksi syöpäpotilaan seurannan terveyskeskukseen. Potilas tahtoo yhä erikoislääkärille sairaalaan, joten vastaanotoilla vaaditaan paljon neuvottelua ja selittämistä, hän muistuttaa.

Kuulopuheet ja tilastotieto

Aino-Liisa Oukka arvostaa lakiuudistuksen tavoitetta potilaslähtöisyydestä. On ymmärrettävää, että jokainen potilas toivoo itselleen parasta mahdollista hoitopaikkaa.

- Millä perusteilla potilas pystyy nykyjärjestelmässä tekemään tietoisen valinnan? Oukka kysyy.

Palveluvaa´assa ei ole vielä kaikkien sairaanhoitopiirien sairaaloiden vertailutietoja, eikä vertailumahdollisuus koske erva-alueita. Jos tietoja on päivitetty, netissä voi kätevästi vertailla esimerkiksi lonkkamurtumapotilaiden keskimääräisiä kotiutusaikoja tai uusintaleikkauksien määriä. Ne kertovat jotain laadusta.

Erot eivät välttämättä ole kovin isoja, joten valintaa ei ratkaista edes tiedolla ja tilastoilla.

- Käykö niin, että sairaala valitaankin kuulopuheiden, omien tai läheisten kokemusten tai vaikkapa sosiaalisen median välittämien mielikuvien ja sairaaloiden rakentamien brändien perusteella? Oukka pohtii.

"Potilaat tuskin kyseenalaistavat lääkärin arviota"

STM:n lääkintöneuvos Jukka Mattila tunnistaa lääkärien huolenaiheet, jotka liittyvät terveydenhuoltolain tuomaan potilaiden valinnanvapauteen.

Hän ei kuitenkaan usko, että suomalaispotilaat hevin kyseenalaistaisivat lähettävän lääkärin arvion parhaasta mahdollisesta hoitopaikasta.

- Varmasti kansa tulee netissä keskustelemaan, millaista hoitoa mistäkin saa. Taatusti osa ihmisistä tuo näitä mielipiteitä mukanaan vastaanotoille. Lääkärin tehtävä on tuoda oma tietonsa ja näkemyksensä, ja sitten keskustellaan, Mattila tiivistää.

Valinnanvapauden idea on juuri tämä. Lääkärien, terveyskeskusten ja sairaanhoitopiirien tehtävä on tuottaa mahdollisimman paljon helposti saatavaa tietoa kansalaisten valinnanvapauden tueksi. Palveluvaaka ei ole vielä läheskään täydellinen, mutta Mattila uskoo kansalaisten ja lääkärien tiedontarpeen painostavan sairaanhoitopiirejä ja kuntia tiedon täydentämiseen.

- Lähes kaikki sairaalat ja terveyskeskukset tuntuvat pelkäävän, että kaikki potilaat tulevat juuri heille, Mattila toteaa.

Hän arvioi, että kysyntä jakautuu kohtalaisen tasaisesti. Pelko potilasryntäyksestä kertoo osaltaan itseluottamuksesta ja siitä, että omaa palvelutuotantoa arvostetaan.

Fakta

Vapauden aika

Toukokuusta alkaen asiakas voi valita terveysaseman oman kunnan tai yhteistoiminta-alueen sisällä. Erikoissairaanhoidon yksikön voi valita erva-alueelta yhteisymmärryksessä lähettävän lääkärin kanssa.

Syksyyn 2013 mennessä Suomen on oltava valmis ottamaan ja päästämään potilaita hoitoon Euroopan Unionin alueella.

Vuodesta 2014 alkaen valinnanvapaus laajenee koskemaan kaikkia terveyskeskuksia ja sairaaloita.