Ensi vuoden alussa Suomessa pitäisi olla laki kansallisesta sähköisestä potilastietoarkistosta. Kolmen vuoden siirtymäaikana arkisto otetaan asteittain arkikäyttöön.

- Tavoite on kova ja vauhti sen mukainen, sanoo sosiaali- ja terveysministeriössä valmistelua johtava Pentti Itkonen.

Kansallisesta sähköisestä potilastietoarkistosta puhuvat viljelevät ahkerasti sanaa arkkitehtuuri. Termi on kuvaava, sillä varsinainen arkisto on vasta kivijalka jättimäiselle luomukselle.

Samaan järjestelmään kuuluvat kaikki potilas- ja asiakastietoa tuottavat yksiköt sairauskertomuksineen, laboratoriotuloksineen ja erilaisine kuvineen. Apteekit ja elektroniset reseptit ovat yksi osa jättiläismäistä järjestelmää, samoin vakuutuslaitosten tuottama tieto.

Uuden järjestelmän arkkitehtuuriin kuuluu myös kansalaisportaali, joka on kaikille avoin sairauksista ja terveydestä kertova tietokanta. Vähän kuin iso elektroninen lääkärikirja.

- Jo nyt verkossa oleva terveyskirjasto on osoittautunut huippusuosituksi. Kuukaudessa käyntejä on ollut puoli miljoonaa, kertoo

Pentti Itkonen

Lokitieto paljastaa arkistokäynnit

- Oleellinen osa tietojärjestelmää ovat myös erilaiset turvallisuus- ja varmennejärjestelmät sekä lokitiedot. Potilastiedot ovat arkaluontoista materiaalia, joten tietojen salauksen on oltava aukotonta, Itkonen huomauttaa.

Jokaiselle kansalaiselle varmistetaan pääsy kaikkiin omiin tietoihinsa; tämä on järjestelmän lähtökohta. Potilas on se, joka päättää, miten hänen tietonsa yksiköiden välillä liikkuvat tai kuka lääkäri tietoihin käsiksi pääsee.

Lokitietojen avulla kansalainen pystyy seuraamaan, missä yksiköissä hänen tietojaan on luettu.

- Jokaisesta käynnistä potilastiedostoissa jää elektroninen jälki. Tämä lisää avoimuutta ja demokratiaa, mikä on järjestelmän keskeinen tavoite. Tarkkaan on myös selvitettävä, keillä terveydenhuollon henkilöillä ja millä yksiköillä on mahdollisuus päästä erilaisiin potilastiedostoihin. Erikseen lailla voidaan säätää yleisestä lukuoikeudesta, sanoo STM:n kansliapäällikkö Markku Lehto.

Tietyissä tilanteissa voi nimittäin olla terveydenhuollon henkilökunnan turvallisuuden kannalta tärkeää saada tietää esimerkiksi potilaan mahdollisista vakavista tarttuvista taudeista.

Paljonko on paljon?

Elektroniseen tietokantaan olisi mahdollista tallettaa vaikka kuinka paljon materiaalia. Turha tieto kuitenkin hidastaa selaamista ja vaikeuttaa hoidon kannalta oleellisten asioiden löytämistä.

Esimerkiksi vuorokausi tehohoidossa erilaisissa valvontalaitteissa tuottaa digitaalisessa muodossa olevaa dataa paljon. Jonkun pitää päättää, mitä tehdään esimerkiksi kahden tai kolmen viikon aikana kertyneelle valtavalle tietomäärälle.

Mikä tieto on oleellista säilyttää? Kuka talletettavasta tiedosta päättää?

- Periaatteessa hoitava lääkäri päättää, mikä on potilaan hoidon kannalta tarpeellista talletettavaa tietoa, sanoo Pentti Itkonen.

Esimerkiksi potilasvahinkokorvauksissa oleelliseksi voi osoittautua sairauskertomuksen sivulause tai yksittäinen röntgenkuva. Entä jos juuri oleellinen tai hoitolaitoksen kannalta arveluttava tieto on nappia painamalla poistettu?

- Sitten se tieto on poistettu, Itkonen vastaa.

Potilaat eivät pääse tietojaan poistamaan tai lisäämään.