Mitä tapahtuu, jos potilaat saavat enemmän ”valtaa” ja osallistuvat aktiivisemmin hoitonsa päätöksentekoon?

– Potilaslähtöisen työskentelyn korostaminen voidaan tämänhetkisessä perusterveydenhuollon toimintaympäristössä kokea uhkana. Voimavarat menevät päivästä toiseen selviytymiseen ja tuntemus on, että potilaita tulee ovista ja ikkunoista. Lääkäri on usein yksin pitkäaikaissairaan potilaan hoidoss, kuvaili lääkärin arkea maanantaina lääkäripäivillä puhunut LL Risto Kuronen Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymästä.

Kurosen mukaan pitkäaikaissairaiden määrä kasvaa niin paljon, että toimintatapojen on muututtava, jotta potilaat saavat terveyshyötyä tulevaisuudessakin.

Kuronen esitteli Päijät-Hämeessä toteutettua Terva-hanketta, jossa tutkittiin yhtä mahdollista omahoidon tuki toimintatapaa, puhelimitse tapahtuvaa terveysvalmennusta.

Seitsemän hoitajaa koulutettiin terveysvalmentajiksi, jotka soittivat keskimäärin kerran kuussa n. 30 minuutin pituisen, omahoitoa tukevan puhelun pitkäaikaissairaille potilaille, joista suurin osa oli tyypin 2 diabeetikkoja. Valmennus kesti vuoden ajan. Puhelujen rakenteet olivat ennalta määritellyt, puhelut olivat tavoitteellisia ja vuorovaikutus voimaannuttavaa.

– Hankkeen alussa toteutetun koulutuksen ja jatkuvan laaduntarkkailun ansiosta terveysvalmentajista kehittyi puolessatoista vuodessa omahoidontuen erityisammattilaisia: vuorovaikutus ja toimintatapa muuttuivat paternalistisesta valmentavaksi ja voimaannuttavaksi. Hankkeen toisella puoliskolla, jolloin valmentajat olivat oppineet voimaannuttavan vuorovaikutuksen periaatteet, tulokset muun muassa kliinisissä mittareissa olivat parempia kuin ensimmäisellä puoliskolla, kertoi Kuronen.

Ulla Järvi

Kuva: Pixmac