Psykiatrit ovat järkyttyneitä puolustusvoimien oikeudesta saada kutsuntaikäisten asevelvollisten psykiatriset tiedot itselleen. Myös Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve pitää menettelyä epäeettisenä. Molempien mielestä vaarassa on potilas-lääkärisuhteen luottamuksellisuus.

- On epäeettistä, jos lääkäreiden tulee antaa puolustusvoimille lausunto kaikista psykiatrisessa hoidossa joskus olleista potilaista, sanoo Suomen Lääkäriliiton toiminnanjohtaja

Heikki Pälve.

- Luonnollisesti puolustusvoimilla on tarve asiallisen tiedon saantiin myös terveydenhuollosta, mutta potilas-lääkärisuhteen luottamuksellisuutta ei saa siinä yhteydessä vaarantaa, Pälve tähdentää.

Puolustusvoimien 19 aluetoimistoa ovat pyytäneet psykiatrista hoitoa antavilta tahoilta "puolustusvoimien kannalta merkityksellisiä tietoja" kutsuntaan tulevista miehistä. Tietopyynnöt ja nuorukaisten henkilötiedot on lähetetty hoitaville tahoille postitse. Kutsunnat alkavat tänä vuonna 15.8.

Puolustusvoimat on kiinnostunut nuorten miesten mahdollisesta diagnoosikoodista ja psyykenlääkityksestä ja edellyttää lisäksi lääkärin ehdottavan nuorukaisten palveluskelpoisuusluokkaa.

Sosiaali- ja terveysministeriö ohjeisti mielenterveystyötä tekeviä yksiköitä asiasta kesäkuussa.

Massatodistukset vastoin lääkärin etiikkaa

Mielenterveystietojen massaluovuttaminen on vastoin lääkärin etiikkaa, toteaa Heikki Pälve.

- Lääkäri voi todistaa vain hoitamastaan ja tuntemastaan potilaasta. Pelkästään potilastietojen perusteella ei lääkäri voi todistaa, Pälve painottaa.

- Jos lääkäri epäilee, että varusmiespalvelus ei ole potilaan edun mukaista tai että potilas tai hänen ympäristönsä voi joutua vaaraan, lääkärin tulee keskustella siitä potilaansa kanssa, Pälve sanoo.

- Lääkärin pitää ilmoittaa potilaalleen etukäteen, että hänen tulee kertoa käsityksensä kutsuntaviranomaisille jopa vastoin potilaan tahtoa. Potilaan tietämättä tällaista todistusta ei tule tehdä.

Todista vain palveluskelpoisuudesta

Pälve olisi toivonut STM:n ohjeiden olevan lääketieteellisesti perusteltuja ja antavan lääkärille todistuksen lääketieteelliset perusteet silloinkin, kun lääkärin edellytetään todistavan potilaansa asepalvelukelpoisuudesta.

Pälveen mukaan riittää, että lääkäri ottaa lausunnossaan kantaa vain potilaansa palveluskelpoisuuteen. Potilaan diagnoosikoodin tai lääkityksen paljastaminen voisi johtaa väärien rekisterien syntymiseen ja vaarantaa potilas-lääkärisuhteen.

Komentajakapteeni

Jyrki Kivelä

pääesikunnan henkilöstöosastolta vakuuttaa, että tiedoista ei muodosteta pysyvää rekisteriä, vaan ne hävitetään kutsunta-ajan päätyttyä joulukuussa. Mahdollinen palveluskelpoisuusluokkaan liittyvä diagnoosimerkintä jää kuitenkin puolustusvoimien asevelvollisrekisteriin.

Puolustusvoimille hyödytöntä

- Puolustusvoimat ei saa kutsuntaikäisten asevelvollisten mielenterveyttä koskevien tietojen massaluovutuksella puolustusturvallisuuden kannalta hyödyllisiä tietoja, sanoo psykiatrian ja oikeuspsykiatrian erikoislääkäri

Eila Sailas

.

- Ne henkilöt, jotka potentiaalisesti ovat palveluturvallisuudelle hankalia, tuskin ovat psykiatrisen hoidon piirissä.

Sailas näkee vakavana epäkohtana lääkärin vaitiolovelvollisuuden rikkoontumisen ja käytännön epätasa-arvon: jos potilas on riittävän varakas hoidattaakseen itseään yksityissektorilla, hänen tietonsa pysyvät salassa toisin kuin kunnallisessa terveydenhuollossa.

Sailaksen mukaan tähän saakka psykiatrit ovat itse ilmoittaneet puolustusvoimille potilaistaan, joita he pitävät puolustusturvallisuudelle vaarallisina.

- Yksittäisistä ihmisistä on tähän saakka mennyt ja pitää jatkossakin mennä näitä tietoja.

Sailas ja kolme muuta psykiatrian ja nuorisopsykiatrian tai oikeuspsykiatrian erikoislääkäriä kirjoittavat aiheesta Keskustelua-palstalla tässä lehdessä, s. 2447.

Valtava työmäärä

Sailas ja psykiatrian ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri, dosentti

Nina Lindberg

toteavat lausuntojen antamiseen kuluvan ajan olevan pois potilaiden hoitamisesta tilanteessa, jossa nuorisopsykiatrisessa hoitotakuussa on jo nyt vaikea pysyä.

- Jos listalla on esimerkiksi sata nimeä, lääkäri joutuu katsomaan jokaisen sairauskertomuksen yksitellen, Lindberg sanoo.

Sailas arvioi, että yhden potilaan tietojen läpikäymiseen voi mennä 30-45 minuuttia, jos potilas ei ole lääkärille entuudestaan tuttu.

- Tämä tarkoittaa yksittäiselle lääkärille viikkojen työtä samaan aikaan, kun hoitoon on kolmen kuukauden jono.

Kun lausuntoa ei tule antaa potilaan tietämättä, lääkärin on myös yritettävä tavoittaa potilas.

- Osa näistä henkilöistä varmaan saadaan kiinni, mutta osaa ei, ja lisäksi entisten potilaiden tavoitteleminen vie runsaasti lääkärin työaikaa, Lindberg huomauttaa.

Uhka hoitokontakteille

Lindberg toteaa, että vastoin potilaan tahtoa lähetetyt tiedot voivat pahimmassa tapauksessa kariuttaa hoitosuhteen ja olla myös hoitoon hakeutumisen esteenä.

- Saatamme jatkossa tavata nuoria, jotka kieltäytyvät psykiatrisen erikoissairaanhoidon konsultaatiosta, koska pelkäävät tietojensa päätyvän puolustusvoimille.

Lindberg ja Sailas kritisoivat myös vaatimusta toimittaa puolustusvoimille potilaiden diagnoosi- ja lääketiedot.

- Nuorten ihmisten diagnosoiminen on tunnetusti vaikeaa ja nuorten diagnoosit usein tarkentumattomia. Lisäksi esimerkiksi mielisairauslääkkeitä käytetään laajasti erilaisiin tarkoituksiin, kuten tilapäisen ahdistuksen ja unettomuuden hoitoon, joten niiden käyttö sinällään ei ole merkki vakava-asteisesta mielenterveyden häiriöstä.

Keneltä tietoja pyydetään?

Mielenterveystietoja pyydetään psykiatrisesta erikoissairaanhoidosta, kunnista ja sairaanhoitopiireistä. Yksityissektorilta tietoja ei ole tarkoitus kysyä, sanoo lääkintöneuvos Maria Vuorilehto STM:stä.

Tiedot, joista kutsuntaviranomainen on kiinnostunut, liittyvät turvallisuuskysymysten lisäksi nimenomaan keskeyttämisriskiin. Vuorilehdon mukaan puolustusvoimat haluaa tietoja turvatakseen asevelvollisten selviytymisen palveluksessa.

Tarkoituksena on myös, jos mahdollista, estää armeija-aikana sattuvia itsemurhia.

Tietojen hankkiminenkin on hankalaa

Käytännössä asevelvollisten mielenterveystietojen hankkiminen on osoittautunut hankalaksi. Näyttääkin siltä, että esimerkiksi Helsingistä tietoja ei ainakaan tänä vuonna saada.

Kukin puolustusvoimien aluetoimisto päättää itse, minne se tietopyynnöt lähettää.

- Kukaan ei tiedä, minne pitää lähettää postia, jos haluaa saada jostakin kunnasta mielenterveystiedot. STM:lläkään ei ole listaa, jonka perusteella ohjeen mielenterveystyötä tekeville tahoille voisi lähettää, harmittelee komentajakapteeni Jyrki Kivelä pääesikunnan henkilöstöosastolta.

- Jos sellainen lista olisi, olisimme kovin kiitollisia.

Uuden asevelvollisuuslain määräykset herättivät heti tuoreeltaan lääkäreiden keskuudessa ihmetystä.

- Kun laki tuli voimaan 1.1.2008, puolustusvoimien aluetoimistot alkoivat lähettää terveydenhuollon toimintayksiköille mielenterveyteen liittyviä tietopyyntöjä, ja puhelin alkoi soida, psykiatrian ylilääkäri Tanja Laukkala puolustusvoimien Sotilaslääketieteen keskuksesta kertoo.

- STM:n ja puolustusministeriön lopullinen tiedote on lyhyt. Sotilaslääketieteen keskuksen verkkosivuille laitettiin ohjeesta laajempi versio, jossa on lyhyet esimerkit.

Ohjeen molemmissa versioissa viitataan asevelvollisuuslain 96. pykälään. Pykälän mukaan rekisterinpitäjällä eli puolustusvoimien aluetoimistoilla on oikeus saada asevelvollisista välttämättömiä tietoja terveyskeskukselta, mielenterveystoimistolta, sairaalalta tai muulta mielenterveystyötä tekevältä taholta.

Komentajakapteeni Kivelä pitää järkevänä valmisteilla olevaa lakimuutosehdotusta, jonka mukaan asevelvollisten mielenterveystiedot voisi antaa ennakkoterveystarkastusta tekevälle lääkärille.

- Silloin sotilasviranomainen voisi jäädä välistä pois. Lääkärit keskustelisivat keskenään potilaan tiedoista, ja konsultaatio olisi varmasti hedelmällisempää kuin nykytilanteessa, jossa kutsuntatarkastusta tekevä lääkäri saa pelkän paperilla olevan tekstin.

Lue psykiatrien kirjoitus Keskustelua-palstalta, s. 2447.

Lapsuus- ja nuoruusiän käytöshäiriöiden ennustetta käsitellään tässä lehdessä katsausartikkelissa sivuilla 2459-64.