Pyhittääkö tarkoitus keinot lääkekustannuksia leikattaessa? (pääkirjoitus SLL 35/2002)

Jatkossa apteekin tulisi aina vaihtaa lääkärin määräämä valmiste halvimpaan mahdolliseen vaihtoehtoon. Vaihto voitaisiin estää vain lääketieteellisillä perusteilla (jotka merkitään reseptikaavakkeeseen) tai potilaan kieltäessä lääkkeen vaihdon. On selvää, että lakimuutos aiheuttaisi toteutuessaan paljon lisätyötä apteekeissa, epäselvyyksiä ja lisääntyviä yhteydenottoja lääkäreihin sekä paljon hämmennystä potilaissa. Lehtitietojen mukaan kaikki kansanedustajat eivät aikanaan äänestäessään tienneet, mikä on ns. umts-lupa. Vielä harvempi potilas tietää, mitä geneerinen valmiste tarkoittaa, miten sitä on tutkittu ja miten se saattaa erota alkuperäislääkkeestä.

Samansukuiset eli geneeriset valmisteet poikkeavat alkuperäislääkkeestä ulkonäkönsä lisäksi myös mm. synteesin aikaisten välituotejäämien ja käytettyjen apuaineiden osalta. Rinnakkaislääkettä parempi suomenkielinen termi voisi olla sukulais- tai jäljitelmävalmiste. Lääketieteen sanastolautakunta voisi ottaa kantaa asiaan.

Uudistuksen taloudellista vaikutusta on vaikea arvioida. Budjettiesityksessä tavoiteltu säästö, 15 miljoonaa euroa / vuosi, kattaisi Soneran äskettäiset pikatappiot runsaassa 300 vuodessa! Vastapainona ovat lääkäritoiminnan hankaloituminen, apteekkien lisääntyvä työtaakka sekä potilaiden hämmennys ja mahdolliset vaihdoista seuraavat sekaannukset ja lääkevahingot (joita on kirjallisuudessa kuvattu). Lakia laadittaessa vaaditaankin malttia ja monipuolista arviointia sen hyödyistä ja haitoista.

Uuden lääkelain valmistelun myötä nykyiset rationaalista lääkekehitystä ja -hoitoa vaikeuttavat säädökset toivottavasti vähenevät. Erityiskorvattavien lääkkeiden ryhmään pääsy kestää meillä keskimäärin 2–3 vuotta, ja ainakin psykiatriassa tähän liittyy monia potilashoitoa haittaavia tekijöitä, joista on tuloksetta informoitu viranomaisia. EY-tuomioistuimen julkisasiamies on kesän aikana osaltaan kritisoinut Suomessa vallitsevaa käytäntöä. Pakon edessä tähän asiaan tullee parannus.

Lääkelaitos on viime aikoina useimmista muista EU-maista poiketen hidastanut uusien tarpeellisten psykoosi- ja masennuslääkkeiden markkinoille tuloa Suomessa. Toivottavasti kyseessä ei ole tahaton tai tahallinen geneeristen valmisteiden priorisointi. Ainakin seuraavaan prosessiin on ollut vaikea löytää hyvää selitystä.

Paroksetiini-antidepressiivillä on voimassa oleva patenttisuoja. Nyt on kuitenkin myönnetty myyntiluvat sen johdoksille (paroksetiinimesylaatti ja paroksetiinihydrokloridianhydraatti). Onko niin, että patenttiasioissa esitetään molekyylien ja niiden valmistusmenetelmien poikkeavan olennaisesti alkuperäisistä, mutta lääkeviranomaisille kerrotaan molekyylien olevan itse asiassa samoja? Mieleen tulevat erytromysiiniin ja sen suoloihin liittyvät sekavuudet parin vuosikymmenen takaa eri valmisteiden tehon ja toksisuuden poiketessa yllättävästi toisistaan. Nykykäsityksen mukaan jokainen suolamuoto onkin oma lääkevalmisteensa ja tulisi tällaisena dokumentoida (1).

Geneerisillä lääkkeillä on paikkansa lääkemarkkinoilla. Uusien pelisääntöjen valmistelun tulee kuitenkin olla läpinäkyvää ja päätösten hyvin harkittuja. Potilaiden lääkehoitoa tai tutkivan lääketeollisuuden toimintaedellytyksiä ei saa tarpeettomasti vaikeuttaa ja vaarantaa säästöpaineidenkaan alla.

Hallitus on antamassa eduskunnalle lakiesitystä, jossa polkupyöräilijälle suositellaan (ei siis käsketä tai määrätä) kypärän käyttöä. Useimmat lääkärit ymmärtävät kypärän tarpeellisuuden ja suosivat sen käyttöä. Valtaosa osaa/oppii myös määräämään geneerisiä valmisteita silloin, kun niiden paikka on. Huonoksi koetuilla rajoituksilla ja sanktioilla saavutetaan toivottu lopputulos vain harvoin.

1 Davies, G. Changing the salt, changing the drug. Pharmaceutical Journal 2001;266:322-323.

Erkka Syvälahti