- Jos suomalaisten terveydentila olisi nyt yhtä kehno kuin se oli sotien jälkeen, olisimme jopa nykyisten kehitysmaiden terveysolojen alapuolella, vertaa päätoimittaja Jussi Huttunen. Hän on yksi juuri ilmestyneen Suomalaisten terveys -kirjan toimittajista.

- 1970- ja 80-lukujen kansanterveyden kohentamisen menestystarina oli valtion ja kuntien yhteinen projekti. Mistä löytäisimme yhtä upean strategisen ohjausmallin 2000-luvulle sovitettuna? kyselee Stakesin vs. ylijohtaja Juha Teperi, kirjan toinen toimittaja.

- Sepelvaltimotauti on meillä vähentynyt kolmessa vuosikymmenessä lähes 80 prosenttia. Silti suomalainen mies yhä kuolee sydäntautiin useammin kuin muiden maiden miehet, huomauttaa Kansanterveyslaitoksen tutkimusprofessori Arpo Aromaa. Duodecimin kustantaman tieto- ja tilastokirjan toimittaja hänkin.

Vaikka meillä on paljon syytä tyytyväisyyteen, uhkaavinta näiden miesten mukaan on terveyden eriarvoistuminen. Yksittäiset kunnat on pantu paljon vartijoiksi, kun valtion keskusohjaus heikkeni lamavuosina.

- Ei julkinen sektori olisi ilman keskusohjauksen lopettamista selvinnytkään; kustannusrakenteet saatiin kuntoon, Juha Teperi huomauttaa. Moni kunta vain havittelee pelkästään lyhytnäköistä säästöä, mikä osaltaan johtaa suomalaisten eriarvoistumiseen. Työttömyys, köyhyys ja syrjäytyminen hoitavat tästä kierteestä oman osansa.

- Alkoholista aiheutuvat sairaudet lisääntyvät jo lähitulevaisuudessa rajusti. Keskikulutuksemme nousee kohta Euroopan perinteisten viini- ja olutmaiden tasolle - mutta yhdistettynä suomalaiseen viinapäähän. Työikäisten naisten kuolleisuustilastoissa viinataudit ohittavat kohta rintasyöpäkuolleisuuden, ennustaa Jussi Huttunen.

Eikö kunnissa sitten nähdä tätä kehitystä? Miksei rahaa ohjata ennaltaehkäisyyn? Kansanterveysmiehet suorastaan innostuvat: - Keskusohjaus ja korvamerkityt valtionavut eivät yleensä ole ratkaisu terveydenhuollon ongelmiin, mutta terveydenedistämisen valtionavut saisivat kyllä ehdottomasti olla korvamerkittyjä, Huttunen, Teperi ja Aromaa painottavat.