Keuhkoja ei kuunnella niin, että potilas nostaa vain vähän paidanhelmaa, eikä suonikohjuja tutkita sukkahousujen läpi. Perusteellisiin tutkimuksiin kuuluu myös potilaan riisuttaminen: tällöin mm. voidaan havaita ihomuutokset. Lääkäriltä vaaditaan potilaan riisuttamisessa ennen kaikkea hienotunteisuutta.

Joskus lääkäri lähettää yskää valittaneen potilaan keuhkokuvaan, mutta unohtaa kuunnella potilaan keuhkot - koska on niin kiire. Ylilääkäri, kliininen opettaja

Pirkko Salokekkilä

tähdentää, että kiire on huono tekosyy tutkimusten laiminlyömiseen: potilas on lääkärin työn kohde, ja siksi minnekään muualle ei saa olla hoppu.

- Välillä potilaan kanssa menee enemmän aikaa, toisinaan taas vähemmän. Potilaan riisuttaminen auttaa olennaisesti sairauden arviointia. Näitä asioita korostan sekä nuorille lääkäreille että lääketieteen opiskelijoille, sanoo Kontulan ja Kivikon terveysasemilla Helsingissä työskentelevä Salokekkilä.

Hän ei voisi kuvitella kuuntelevansa keuhkoja niin, että potilas nostaa vain vähän paidanhelmaa tai venyttää kaula-aukkoaan. Jos potilas taas valittaa jalkakipua, hän pyytää riisumaan vaatteet niin, että alushousut jäävät jalkaan. Tällä tavalla näkee, kuinka potilas kävelee: mm. miten lantio liikkuu ja kuinka nilkat toimivat.

Mihin käytäntö on menossa?

Salokekkilä on nähnyt yleislääkärin työssään myös sitä, että potilaat eivät ole tottuneet perusteellisiin tutkimuksiin. Esimerkiksi suonikohjuja näyttämään tulleet potilaat ovat olleet joskus ihmeissään, kun hän on pyytänyt riisumaan myös sukkahousut.

- Potilaat kun ovat tottuneet siihen, että heitä on tutkittu sukkahousut jalassa, kummastelee Salokekkilä.

Hän käy läpi potilaan tutkimiseen liittyviä asioita myös Helsingin yliopiston lääketieteen opiskelijoiden kanssa. Yleislääketieteen opintojakson aikana puhutaan niin ikään potilaan riisuttamisesta, kun opiskellaan statuksen tekemistä terveysasemalla ja anamneesin ottamista.

- Tällöin opiskelijat tutkivat mm. rintakipu- ja astmapotilaita.

"The lady who wants to take your clothes off"

Pirkko Salokekkilä muistaa varhaisilta työvuosiltaan yhden kauhukokemuksen. Hän työskenteli erään aluesairaalan naistentautien poliklinikalla, jossa potilaat kävivät riisuutumassa ensin pienessä kopissa ja tulivat sitten tervehtimään lääkäriä ilman housuja.

- Katselin touhua aamupäivän ja sanoin sitten, että minä en hyväksy tällaista potilaan huonoa kohtelua. Normaaleista sosiaalisen kanssakäymisen tavoista täytyy pitää kiinni, vaikka tehokkuus kärsisi. Käytäntöä muutettiin heti.

Toisenlaisia tapoja Salokekkilä näki työskennellessään yleislääkärinä pienessä kylässä Englannissa. Siellä potilasta ei riisutettu: sydäntäkin kuunneltiin niin, että paksu paita oli päällä.

- Minua tultiin katsomaan pitkien matkojen päästä, koska pyysin potilaita riisumaan vaatteensa. Sain määritelmän "The lady who wants to take your clothes off", naurahtaa Salokekkilä.

Urologin potilaat eivät arastele

Potilaat tietävät yleensä jo tullessaan urologin vastaanotolle, että riisuminen kuuluu asiaan ja suhtautuvat siihen luontevasti.

- Ei potilaan riisuttaminen tunnu nololta - siinähän ihminen tutkii ihmistä. Jo erikoistumisvaiheessa tiesi, mitä tämä työ sisältää. Urologiksi ei ryhtyisi, jos tuntisi riisuttamisen ja käsin tutkimisen pulmalliseksi, huomauttaa urologi

Anna-Kaisa Pere

Hyvinkään sairaalasta.

Monet urologin potilaat ovat hakeneet tietoa vaivoihinsa netistä jo hyvissä ajoin ennen vastaanotolle tuloa, ja he tietävät suurin piirtein, millaisia tutkimuksia on edessä. Lääkäri tietysti selittää tarkasti vastaanotolla, miten tutkimukset etenevät. Potilaita ei yleensä tarvitse taivutella tutkimuksiin.

- Joskus harvoin on ollut joitakin pulmia, mutta niistä yleensä selvitään puhumalla.

Ensin hyvä potilaskontakti

Lääkärin ei pidä vain kirjoittaa tietokoneella ja sanoa sitten, että heitäpä vaatteet pois ja tule tänne. Ennen kun potilasta pyytää riisumaan, häneen tulee luoda hyvä suhde.

- Tärkeää on se, että potilas tuntee tulevansa huomioiduksi ja hänelle tulee turvallinen olo. Potilasta on mm. hyvä katsoa silmiin, kun häntä haastattelee.

Nyt lääkärit ja potilaat kättelevät monissa paikoissa harvemmin kuin ennen, ja monet potilaat saattavat kokea tämän oudoksi.

- Potilaan luottamus lääkäriä kohtaan syntyy paremmin silloin, kun kätellään. Tämän jälkeen lääkärin on myöhemmin helpompi pyytää potilasta riisumaan.

Pereen mielestä potilaalla pitää olla rauhallinen paikka riisua vaatteensa.

- Riisumispaikka voi olla sermin takana tai joku rauhallinen nurkkaus.

Riisuttaminen on osa hyvää tutkimusta

Pereen mukaan perusterveydenhuollosta tulevista lähetteistä käy joskus ilmi, että potilasta ei ole riisutettu ja tutkittu kunnolla.

- Tämä voi johtua kiireestä tai päivystystilanteesta. Lähetteestä näkee toisinaan, että laboratorio- ja röntgentutkimukset on tehty, mutta potilasta ei ole tutkittu muuten riittävästi. Riisuminen on tärkeä ja usein välttämätön osa hyvää tutkimusta.

Välillä tarvitaan huumoria

Riisuutuminen on yhtä selvää gynekologin vastaanotolle tuleville potilaille kuin hammaslääkäriin meneville suun avaaminen. Gynekologi

Merja Metsä-Heikkilä

näkee yhden muutoksen oman alansa riisuttamisen käytännöissä: nykyisin useimmat gynekologit tutkivat myös potilaan rinnat.

- Joskus tilanne gynekologin vastaanotolla saattaa silti olla häkellyttävä potilaalle. Tuntuu kuitenkin siltä, että alastomuuteen liittyvä häveliäisyys on vähentynyt yhteiskunnassa vuosien varrella: käveleväthän monet nuoret tytöt nykyisin todella vähissä vaatteissa, hän toteaa.

Lääkäriltä vaaditaan riisuttamiseen liittyvissä asioissa ennen kaikkea ammatillisuutta. Metsä-Heikkilä koki riisuttamisen hankalaksi ainoastaan silloin, kun hän tutki lapsettomuuden vuoksi hoitoon tulleita pariskuntia. Mies ja vaimo tulivat vastaanotolle yhtä aikaa.

- Tutkin ensin naisen, ja sen jälkeen pyysin miehen tutkittavaksi. Olihan tilanne erittäin hämmentävä miehelle, joka joutui ensimmäistä kertaa elämässään tällaisiin tutkimuksiin. Usein huoneessa oli vaimon lisäksi myös hoitaja, nainen hänkin. Ei tilanne ollut lääkärillekään maailman helpoin, mutta usein siitä selvisi pienellä huumorilla, Metsä-Heikkilä mainitsee.

Perusteelliset ihotutkimukset kunniaan

Ihotautilääkäri, LT

Tomi Leivo

Mehiläisestä näkee jokapäiväisessä työssään, kuinka ihosyövät ovat lisääntyneet. Potilaan iho pitääkin tarkastaa usein laajasti. Jos esimerkiksi kasvoissa on ihosyövän esiaste, on syytä tutkia potilaan muutkin ruumiinosat, jotka ovat altistuneet auringonvalolle.

- Ainakin vartalon ja yläraajojen iho täytyy silloin katsoa. Jos taas ihosyöpää sairastava potilas tulee kontrollitutkimuksiin, täytyy tutkia koko iho, ei vain sitä kohtaa, joka on leikattu.

Atooppisen ihottuman hoito voidaan suunnitella parhaiten silloin, kun tutkitaan, miten laajasti ihottuma on levinnyt.

- Potilaalle voidaan esimerkiksi antaa voiteiden lisäksi valohoitoa, jos ihottuma on kovin laaja-alainen.

Potilaan kynsien muutokset saattavat kertoa psoriaasin puhkeamisesta.

- Myös tällöin on tärkeää tutkia potilaan iho laajasti, koska näin saatetaan saada varmistus oikeasta diagnoosista.

Leivon mielestä aikapula vaikuttaa siihen, että julkisessa terveydenhuollossa ei aina ehditä riisuttaa potilasta tarpeeksi.

- Jos potilaslistat laaditaan aikatauluiltaan liian tiukoiksi, lääkärin työn laatu väistämättä kärsii. Kyse on resursoinnista ja arvovalinnoista; näistä pitäisi puhua ehkä laajemmin ja avoimemmin, hän vaatii.

Entä kun kulttuuri on toinen?

Somalialaissyntyinen sairaanhoitaja, asioimistulkki Abdul Rahman Abdi Rage sanoo, että islamin mukaan potilaat riisutaan, kun lääketieteelliset tutkimukset vaativat. Rage auttaa asioimistulkin työssään potilaita ja henkilökuntaa ratkaisemaan kieleen liittyviä pulmia.

- Islam suosittaa, että naispotilasta tutkisi naislääkäri ja miespotilasta mieslääkäri silloin, kun se on mahdollista. Aina tämä ei kuitenkaan onnistu, toteaa Meilahden sairaalassa työskentelevä Rage.