Väitöstutkimuksen mukaan sikiöseulonnan luotettavuutta voidaan parantaa ottamalla huomioon raskaana olevan äidin ikä ja raskauden kesto.

Väitöstutkimuksen mukaan sikiöseulonnan luotettavuutta voidaan parantaa ottamalla huomioon raskaana olevan äidin ikä ja raskauden kesto.

LL Jenni Ranta-Ylikuljun väitöstutkimuksessa selvitettiin Downin oireyhtymän seulonnassa ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana käytettävien laboratoriotestien toimivuutta. Testeissä käytettävät merkkiaineet ovat istukkahormonin vapaa beeta-alayksikkö eli vapaa b-hCG ja raskaudenaikainen plasmaproteiini A eli PAPP-A.

Tutkimuksen mukaan Downin oireyhtymän seerumiseulonta ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana on yli 35-vuotiailla tarkempi kuin nuoremmilla. Nuorille naisille tarvittiin myös enemmän kromosomitutkimuksia lapsivesi- ja istukkanäytteestä Down-raskauksien diagnosoimiseksi. Downin oireyhtymän voi parhaiten havaita seerumimerkkiaineiden perusteella raskausviikoilla 9–10.

Pieni PAPP-A:n pitoisuus ennakoi merkkiaineista luotettavimmin Down-raskauksien lisäksi sellaisia normaalikromosomisia raskauksia, joissa ilmenee raskausmyrkytys, ennenaikainen syntymä tai sikiön kasvuhäiriö. PAPP-A:n pitoisuus oli pieni myös keinohedelmöitysraskauksissa sekä naisilla, joiden hedelmällisyyden katsottiin olevan heikentynyt ja raskauden alkamisen viive oli pidentynyt. On mahdollista, että PAPP-A:n pienempi pitoisuus keinohedelmöitysraskauksissa liittyy ennemmin heikkoon hedelmällisyyteen kuin raskauden keinoalkuisuuteen.

Mitä pienemmät vapaan b-hCG:n ja PAPP-A:n pitoisuudet normaalikromosomisissa raskauksissa todettiin, sitä suurempi oli ennenaikaisen synnytyksen ja sikiön kasvuhäiriön riski. Istukan ennenaikaista irtoamista ei voitu ennustaa merkkiaineista.

LL Jenni Ranta-Ylikuljun väitöskirja tarkastetaan Itä-Suomen yliopistossa 11.5.2012.

Kuva: Panthermedia