Muun muassa kohonnut plasman homokysteiinipitoisuus nostaa sydäninfarktin riskin 2–3-kertaiseksi.

Ravitsemus ennustaa sepelvaltimotautia tyypin 2 diabeetikoilla riippumatta perinteisistä riskitekijöistä, kertoo LL Minna Soinion väitöstutkimus.

Ravitsemukseen liittyvät tekijät käsittävät muun muassa ravintorasvojen laadun, koholla olevan plasman homokysteiinipitoisuuden ja kohonneen seerumin C-reaktiivisen proteiinin tason.

Tyypin 2 diabetesta sairastavilla on noin 2–4 kertaa suurempi riski sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin kuin terveillä, ja sepelvaltimotauti onkin tyypin 2 diabeetikkojen yleisin kuolinsyy.

Suurentunut riski selittyy vain osittain perinteisillä riskitekijöillä kuten korkealla kolesterolitasolla, tupakoinnilla ja kohonneella verenpaineella.

Kohonnut homokysteiini tuplaa riskin

Diabeetikkomiehillä ravinnon suurempi monityydyttymättömien ja tyydyttyneiden rasvahappojen suhde näytti suojaavan sepelvaltimotaudilta. Naisilla tässä tutkimuksessa tällaista eroa ei todettu.

Niillä tyypin 2 diabetesta sairastavilla miehillä ja naisilla, joilla plasman homokysteiinipitoisuus oli kohtalaisesti koholla, oli 2–3-kertainen riski saada akuutti sydäninfarkti tai riski menehtyä sydäninfarktiin.

Kohonnut homokysteiinipitoisuus oli riskitekijä myös niillä diabeetikoilla, joilla ei ollut sepelvaltimotautia tutkimuksen alkaessa. Plasman homokysteiinipitoisuuteen vaikuttaa erityisesti foolihapon saanti ravinnosta.

Tutkimuksen mukaan diabeetikoilla, joilla C-reaktiivinen proteiini eli CRP oli enemmän kuin 3 mg/l, oli 1,5 kertaa suurempi riski kuolla sepelvaltimotautiin kuin niillä, joilla arvo oli alle 3 mg/l.

Myös matala seerumin sinkkipitoisuus oli yhteydessä suurentuneeseen sepelvaltimotautiriskiin.

Tutkimuksen aineiston muodostivat 1 059 tyypin 2 diabeetikkoa. Ravintotekijöihin puuttumisen vaikutukset sepelvaltimotautitapahtumien vähentämisessä vaativat väitöksen mukaan lisätutkimuksia.

Turun yliopistossa tehty väitöstutkimus tarkastetaan perjantaina 29.9.

Miia Soininen