Professori Antti Sajantilan vuoden 2020 yli kantavassa visiossa kliiniset ja post mortem -tiedot kerätään yhteen, jolloin tutkijoille avautuu arvokas tietopankki vakavien sairauksien kulusta.

Mikä oli nuoren ihmisen äkkikuoleman syy? Kenen kudosta löytyi rikospaikalta? Miten metabolia ja lääkeaineet vaikuttivat kuolemaan? Näihin kysymyksiin saadaan lähivuosina tarkempia vastauksia uusilla kuolemansyyn selvitystekniikoilla.

Kymmenen vuoden päästä ihmisen kuolemansyy saadaan selville entistä tarkemmin. Se auttaa täsmentämään kuvaa kansanterveydestä, niistä syistä ja sairauksista, jotka kuolemia aiheuttavat. Tarkempi diagnostiikka valottaa myös geenien osallisuutta äkkikuolemiin. ­Lisäksi uudet oikeuslääketieteen tek­nologiat tehostavat rikosten selvittämistä, kertoo professori Antti Sajantila, Helsingin yliopiston Hjelt-instituutin ­Oikeuslääketieteen osaston johtaja.

Perinteisen ruumiinavauksen tueksi kuolemansyyn selvittämiseen on lähivuosina tarjolla neljä uutta työkalua. Vainajien kuvantaminen ennen ruumiinavausta voi hyvin olla oikeuslääketieteen arkipäivää vuonna 2020.

– Kuvantamisella saadaan tarkasti selville makroskooppiset sairaus- ja vammatilat. Ruumiinavaukset tehdään Suomessa riittävän hyvin, mutta kuvantamiseen olisi siirryttävä, jotta tieteenala kehittyisi ja pysyttäisiin mukana kansainvälisessä kehityksessä, Sajantila sanoo.

Laitteista ei välttämättä synny suurta menoerää, sillä toisen ongelmajäte on toisen aarre: sairaaloista poistettavat vanhemmat kuvantamislaitteet riittäisivät kuvaresoluutioiltaan hyvin ruumiinavaustyöhön. Ja kun uutta teknologiaa tulee markkinoille, aikaisempien innovaatioiden hinta laskee.

Molekyyligenetiikka ratkoo mysteerejä

Noin 30 % suomalaisista kuolemista selvitetään vuosittain ruumiinavauksella. Niistä kaksi kolmasosaa, noin 12 000 tapausta, selvitetään oikeuslääketieteellisesti.

Lain mukaan oikeuslääketieteellisesti selvitettäviä kuolemantapauksia ovat muun muassa sellaiset yllättävästi tai äkillisesti tapahtuneet kuolemat, joiden ei ole tiedetty olleen seurausta potilaan sairauden luonnollisesta kulusta.

Niiden selvittämisessä auttaa myös molekyyligenetiikka. Se auttaa löytämään geenit, jotka altistavat esimerkiksi kätkytkuolemalle tai vaikuttavat nuorten ihmisten äkillisten kuolemien taustalla.

– Molekyyligenetiikkaa voidaan hyödyntää lääkkeiden aineenvaihduntaan vaikuttavien geenivirheiden etsimisessä, ja selvittää lääkeaineiden poikkeavan metabolian osuus kuolemassa, Sajantila kertoo.

Ruumiinavauksesta huolimatta noin joka 200. kuolisyy jää vuosittain epäselväksi.

Molekyyligenetiikka saattaa auttaa myös valottamaan aggressiivisuuteen liittyvien geenien osallisuutta väkivaltaisten kuolemien ja itsemurhien yhteydessä.

Lisäksi rikosten selvittäminen tehostuu merkittävästi, kun oikeusgeneetikkojen visiot muuntuvat molekyyligenetiikan kautta todeksi. Mistä tahansa rikospaikalle jääneestä kudoksenpalasta voidaan kertoa, mitä kudosta se on, milloin kudos on paikalle jäänyt, mistä päin maailmaa sitä jättänyt henkilö on, minkä väriset silmät hänellä on ja minkä pituinen hän on.

Sajantilalla on asiasta myös varoituksen sana.

– Nyt DNA-todisteen varmuus on poliisin ja oikeuslaitoksen mielestä lähes sataprosenttinen. Uudet tarkemmat tutkimusmenetelmät tuovat mukanaan tilastollista epävarmuutta, joka on suurempi kuin perinteisessä DNA-tunnistamisessa, hän sanoo.

Jaana Ahlblad kuva: Mikko Käkelä

Lue koko juttu perjantaina 30.9. ilmestyvästä Lääkärilehdestä.