Mikä oli nuoren ihmisen äkkikuoleman syy? Kenen kudosta löytyi rikospaikalta? Miten metabolia ja lääkeaineet vaikuttivat kuolemaan? Näihin kysymyksiin saadaan lähivuosina tarkempia vastauksia uusilla kuolemansyyn selvitystekniikoilla.

Kymmenen vuoden päästä ihmisen kuolemansyy saadaan selville entistä tarkemmin. Se auttaa täsmentämään kuvaa kansanterveydestä, niistä syistä ja sairauksista, jotka kuolemia aiheuttavat. Tarkempi diagnostiikka valottaa myös geenien osallisuutta äkkikuolemiin. Lisäksi uudet oikeuslääketieteen teknologiat tehostavat rikosten selvittämistä, kertoo professori Antti Sajantila, Helsingin yliopiston Hjelt-instituutin Oikeuslääketieteen osaston johtaja.

Perinteisen ruumiinavauksen tueksi kuolemansyyn selvittämiseen on lähivuosina tarjolla neljä uutta työkalua. Vainajien kuvantaminen ennen ruumiinavausta voi hyvin olla oikeuslääketieteen arkipäivää vuonna 2020.

- Kuvantamisella saadaan tarkasti selville makroskooppiset sairaus- ja vammatilat. Ruumiinavaukset tehdään Suomessa riittävän hyvin, mutta kuvantamiseen olisi siirryttävä, jotta tieteenala kehittyisi ja pysyttäisiin mukana kansainvälisessä kehityksessä, Sajantila sanoo.

Laitteista ei välttämättä synny suurta menoerää, sillä toisen ongelmajäte on toisen aarre: sairaaloista poistettavat vanhemmat kuvantamislaitteet riittäisivät kuvaresoluutioiltaan hyvin ruumiinavaustyöhön. Ja kun uutta teknologiaa tulee markkinoille, aikaisempien innovaatioiden hinta laskee.

Molekyyligenetiikka ratkoo mysteerejä

Noin 30 % suomalaisista kuolemista selvitetään vuosittain ruumiinavauksella. Niistä kaksi kolmasosaa, noin 12 000 tapausta, selvitetään oikeuslääketieteellisesti.

Lain mukaan oikeuslääketieteellisesti selvitettäviä kuolemantapauksia ovat muun muassa sellaiset yllättävästi tai äkillisesti tapahtuneet kuolemat, joiden ei ole tiedetty olleen seurausta potilaan sairauden luonnollisesta kulusta.

Niiden selvittämisessä auttaa myös molekyyligenetiikka. Se auttaa löytämään geenit, jotka altistavat esimerkiksi kätkytkuolemalle tai vaikuttavat nuorten ihmisten äkillisten kuolemien taustalla.

- Molekyyligenetiikkaa voidaan hyödyntää lääkkeiden aineenvaihduntaan vaikuttavien geenivirheiden etsimisessä, ja selvittää lääkeaineiden poikkeavan metabolian osuus kuolemassa, Sajantila kertoo.

Ruumiinavauksesta huolimatta noin joka 200. kuolisyy jää vuosittain epäselväksi.

Molekyyligenetiikka saattaa auttaa myös valottamaan aggressiivisuuteen liittyvien geenien osallisuutta väkivaltaisten kuolemien ja itsemurhien yhteydessä.

Lisäksi rikosten selvittäminen tehostuu merkittävästi, kun oikeusgeneetikkojen visiot muuntuvat molekyyligenetiikan kautta todeksi. Mistä tahansa rikospaikalle jääneestä kudoksenpalasta voidaan kertoa, mitä kudosta se on, milloin kudos on paikalle jäänyt, mistä päin maailmaa sitä jättänyt henkilö on, minkä väriset silmät hänellä on ja minkä pituinen hän on.

Sajantilalla on asiasta myös varoituksen sana.

- Nyt DNA-todisteen varmuus on poliisin ja oikeuslaitoksen mielestä lähes sataprosenttinen. Uudet tarkemmat tutkimusmenetelmät tuovat mukanaan tilastollista epävarmuutta, joka on suurempi kuin perinteisessä DNA-tunnistamisessa, hän sanoo.

Uudet biomarkkerit antavat lisänäyttöä

Oikeustoksikologian tuoreet menetelmät löytävät virtsanäytteestä jo nyt lähes tuhat erilaista yhdistettä ja aineenvaihduntatuotetta, ja seulontasihti lavenee ja tihenee yhä.

- Oikeustoksikologiassa on suora väylä siihen, mitä huumeita ja lääkkeitä kaduilla liikkuu, Sajantila sanoo.

Biomarkkeritutkimus puolestaan tukee oikeustoksikologiaa ja oikeuslääketiedettä tuottamalla näyttöä esimerkiksi kroonisesta alkoholismista tai äkillisestä sydäninfarktista, jota voi olla vaikea diagnosoida pelkän ruumiinavauksen perusteella.

Kuvantamisen, molekyyligenetiikan ja toksikologian kehitysaskeleiden lisäksi oikeuslääketieteen yksi uusi suunta löytyy biostatistiikasta.

- Maailman kehityskärki on biostatistiikassa, sen yhdistämisessä todennäköisyyslaskentaan. Näillä menetelmillä voidaan tukea todisteen painoarvon puntarointia.

Muita orastavia oikeuslääketieteen suomalaisia tutkimuspolkuja ovat hyönteistutkimus sekä piilevätutkimus, jota voidaan hyödyntää hukkumiskuolemien selvittämisessä.

Mitä tehdä geenitiedolle?

Uudet kehitysaskeleet tuovat mukanaan myös eettisiä kysymyksiä. Jos geenikartoitus tuo tiedon vainajan alkoholismigeenistä, pitääkö omaisille kertoa, jotta he ovat tietoisia riskin olemassaolosta omalla kohdallaan? Kuka haluaa tietää ja kuka tiedon kertoisi?

- Esimerkiksi äkillistä kuolemaa aiheuttavan faktori V:n Leiden-mutaation löytyminen on relevantti tieto vainajan sukulaisille. Geenitestit kuuluvat pian kioskivalikoimiin, joten asia kuuluu yleiseen keskusteluun, Sajantila toteaa.

Eettisen pohdinnan piiriin kuuluu myös näytteiden otto vainajista tieteellistä tutkimusta varten. Sajantilan mielestä nykyinen lainsäädäntö on riittävä ja hyvä.

- Suuri suomalainen yleisö suhtautuu tieteelliseen tutkimukseen myönteisesti.

Ruumiinavauspapereihin jää paljon asioita, jotka eivät mene sähköiseen arkistoon. Sajantilan vuoden 2020 yli kantavassa visiossa kliiniset ja post mortem -tiedot kerätään yhteen, jolloin tutkijoille avautuu arvokas tietopankki vakavien sairauksien kulusta.

Töitä eläkeläisvoimin

Kuolemansyyn selvitys on erittäin tärkeää sekä vainajan omaisille että yhteiskunnalle. Jokainen haluaa tietää läheisensä kuolinsyyn, ja päättäjät tarvitsevat tietoa yhteiskunnan päihteistymisestä ja lääketurvallisuudesta, oikeuslääketieteen professori Antti Sajantila muistuttaa.

Oikeuslääketieteen tulevaisuus näyttää kuitenkin erittäin epävarmalta lääkärivajeen takia. Joka vuosi kaikki 12 000 ruumiinavausta tehdään jatkuvina ylitöinä noin 20 oikeuslääkärin voimin eikä kesälomia voitaisi pitää ilman eläkkeellä olevien kollegojen työpanosta.

- Oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus on poliisiviranomaisen asettama tehtävä. Siinä ei voida valikoida, tehdäänkö vai ei. Jo nyt kuolinsyytodistuksen saaminen on venynyt puoleen vuoteen suositellusta kolmesta kuukaudesta, ja joissain tapauksissa omaiset ovat joutuneet odottamaan jopa vuoden.

Sajantilan mukaan ongelma pahenee edelleen, kun suuri oikeuslääkärien ikäluokka siirtyy eläkkeelle, eikä nuorten erikoistuvien palkkaamiseksi ole rahoitusta. Asiasta on kirjelmöity sosiaali- ja terveysministeriöön jo kymmenen vuotta, mutta selvitystyö alkaa aina alusta eikä päätöksiin asti olla päästy.

- Kyse on vain sadoistatuhansista euroista. Esimerkiksi työterveyshuollon erikoislääkärien koulutukseen on löytynyt lyhyessä ajassa useita miljoonia, mikä on tietysti hyvä asia. Mutta tämä hallitus määrää oikeuslääketieteen tulevaisuuden Suomessa. Jos tänä syksynä käsiteltävässä budjetissa ei saada rahoitusta uusien käsiparien kouluttamiseen, se on viimeinen naula alan arkkuun, Sajantila toteaa.

Ratkaisuksi resurssiongelmaan THL tarjoaa ajatusta vähentää oikeuslääketieteellisiä ruumiinavauksia 30 prosentilla. Sajantilan mukaan ajatus on oikeansuuntainen, mutta hän epäilee, ettei leikkaus juuri auttaisi. Yhä kasvava yhteiskunnan päihteistyminen ja hoitojen komplisoituminen tuo mukanaan lisää kotikuolemia, jotka kuuluvat oikeuslääketieteellisen kuolemansyyn selvityksen piiriin.

Lisäksi jos oikeuslääketieteellisiä ruumiinavauksia siirretään lääketieteellisiksi ruumiinavauksiksi, tarvitaan koulutusta poliiseille ja kliinikoille, professori muistuttaa.

- Jos oikeuslääketieteen erikoisalan annetaan Suomessa kuivua kasaan, se on katastrofaalinen isku kansalaisten oikeusturvaa vastaan, Sajantila summaa.