Säästääkö terveydenhuolto suomalaiset lääkärit ulos?

- Sinulle ei yksinkertaisesti anneta mahdollisuutta onnistua työssäsi, sanoo lääkäri valmistumisensa kynnyksellä.

- Lääkäri-identiteetti on vaarassa kadota, varoittaa kokenut kehäkettu.

Haastattelututkimuksen mukaan joka neljäs nuori lääkäri valitsisi ammattinsa nyt toisin, jos voisi. Suurin osa yrittää kuitenkin löytää paikkaansa suomalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä.

- Minua pari vuotta ylemmältä vuosikurssilta valmistuneista lääkäreistä noin kolmasosa on mennyt joko privaattiin tai tekee ihan jotain muuta kuin peruslääkärin työtä, sanoo pian valmistuva lääketieteen kandidaatti. Etelä-Suomessa työskentelevä mies ei esiinny tässä yhteydessä omalla nimellään työnantajan toivomuksesta. Miehen kurssikavereistakin moni on jo suoraan hakeutumassa pois julkisesta terveydenhuollosta.

Itse hän työskentelee parhaillaan viransijaisena erikoistuvan lääkärin paikalla isossa sairaalassa, jossa viihtyy. Opiskeluaikana on ehtinyt kertyä kokemuksia monenlaisista paikoista

- Traagisinta on ollut mennä jonnekin pikkukunnan terveyskeskukseen, jossa 6-7 virasta on täytettyinä yksi tai kaksi. Siellä voi mummo herahtaa itkuun päästessään vihdoinkin lääkärin luo, mies kertoo. Odotushuoneet ovat pullollaan ihmisiä; sana on kylällä kiertänyt, että nyt siellä on lääkäri!

Mies sanoo, että pahinta julkisessa terveydenhuollossa on asenne ja lähtökohdat, joiden mukaan eläen lääkärille ei edes anneta onnistumisen mahdollisuuksia.

- Jos on viisikymmentä potilasta joka päivä, ja heillä paljon ongelmia, joista yhteenkään ei ehdi paneutua, niin eihän sellaisesta työstä voi tuntea tyydytystä! hän pohtii. Hän kritisoi näkemystä, jonka mukaan lääkärin pitäisi olla lääketieteen asiantuntijuuden lisäksi vielä psykologi, sosiaalityöntekijä ja päihdeterapeutti.

- Lääkäreitä on Suomessa enemmän kuin koskaan, mutta niin tuntuu myös potilailla olevan entistä enemmän ongelmia, joista halutaan puhua juuri lääkärille. Jos lääkärillä on kymmenen minuuttia aikaa, niin mitään mahdollisuutta auttaa ihmistä ei ole, vaikka olisi taitoa ja haluakin, hän murehtii.

Hän ei allekirjoita myöskään väitettä, että nykylääkärit olisivat jotenkin laiskempia kuin ennen. Hän muistuttaa, että lääketieteelliseen pääsy on edelleen kovan työn takana, ja motivaatio tulee mitattua moneen kertaan rankkojen opiskeluvuosien aikana.

- On kyllä surullista, jos kiristämällä aikatauluja, niukentamalla resursseja ja sen vuoksi työpaikkojen ilmapiirin huonontamisella uusien lääkärien työmoraalin annetaan rappeutua, pahoittelee mies. Hänellä itsellään on ennen lääkistä koettuna jo toinen työura, johon on mahdollista tehdä vertailuja.

Nyt kun lääkäreistä on julkisella sektorilla pulaa, jyvät erottuvat akanoista.

- On turha kuvitella, etteikö viidakkorumpu pelaisi ja opiskelijat ja vastavalmistuneet saisi tietää, missä terveyskeskuksessa tai sairaalassa on hyvä tai huono ilmapiiri.

Ilmapiiri taas muodostuu hänen mukaansa mm. sellaisista seikoista, kuten johtavan lääkärin suhtautumisesta, kollegoiden asenteista nuorta lääkäriä kohtaan ja aistittavasta hyvästä tai huonosta yhteishengestä.

- Ja jos palkanmaksussa vielä yritetään kaikin keinoin viilata linssiin nuorta ihmistä, niin sellaista ei kyllä hevin unohda, mies hymähtää.

Kaiken kaikkiaan hän korostaa, ettei lääkärin työn arvostuksessa ole kyse pelkästään rahasta. Kovalla palkalla viitsii tehdä kovasti töitä jonkin aikaa, mutta työn tyydytys ja ilo tulevat muista asioista.

- Aamulla pitäisi olla kivaa mennä töihin, vaikka itse työ onkin raskasta, mies sanoo.