Saattohoidon laatu vaihtelee. Toisaalla hoito on erinomaista, jossain taas riittävä kivunlievityskin puuttuu. Malliksi voisi käydä Norja, jossa parinkymmenen vuoden työ tuottaa nyt tulosta.

Saattohoidon laatu vaihtelee. Toisaalla hoito on erinomaista, jossain taas riittävä kivunlievityskin puuttuu. Malliksi voisi käydä Norja, jossa parinkymmenen vuoden työ tuottaa nyt tulosta.

Saattohoidon laatu riippuu liian usein lääkärin kiinnostuksesta. Terveyskeskuksessa yhdelläkin palliatiiviseen hoitoon perehtyneellä lääkärillä voi olla potilaan kannalta valtava merkitys.

– Olisi kuitenkin tärkeää, että kaikki tarvitsevat potilaat saisivat saattohoitoa yhtä lailla, pohtii syöpätautien erikois lääkäri, palliatiivisen hoidon asiantuntija Outi Hirvonen TYKS:sta.

Paljon on kiinni asenteista. Lääkärit ovat orientoituneet parantamiseen, ja usein on hankalaa vaihtaa näkökulmaa, kun parantaminen osoittautuu mahdottomaksi.

– Meillä on tarjota potilaille paljon hienoja hoitoja, mutta joskus pitäisi vain lopettaa ajoissa. Vaatii kokemusta ja uskallusta päättää hoitojen lopettamisesta.

Saattohoitoon vähitellen

Hirvonen tekee osan työviikostaan TYKS:n palliatiivisella poliklinikalla, jonka tehtävänä on auttaa potilaita tilanteissa, joissa parantava hoito lopetetaan ja siirrytään oireenmukaiseen hoitoon.

– Potilaita helpottaa kovasti se, että siirtyminen sairaalan hoidosta perusterveydenhuoltoon tehdään asteittain, Hirvonen sanoo.

Suomessa on vain harvoja kokopäiväisesti palliatiivisessa hoidossa toimivia lääkäreitä. Palliatiivista lääketiedettä ei voi valita erikoistumisalakseen, niin kuin ei myöskään Ruotsissa eikä Norjassa. Hirvonen pohtii, että koska saattohoitoa tarvitaan niin terveyskeskuksissa, vanhainkodeissa kuin monilla sairaalan osastoillakin, on hyvä, että myös osaamista on monen eri erikoisalan lääkäreillä.

Suomessa palliatiivisen lääketieteen erityispätevyyden on suorittanut 61 lääkäriä. Parikymmentä on suorittanut kaksivuotisen yhteispohjoismaisen erityisosaamiskoulutuksen, jota Hirvonenkin parhaillaan suorittaa.

Norjassa on paremmin

Norjassa laadukkaan palliatiivisen hoidon eteen on tehty työtä parinkymmenen vuoden ajan.

– Olen aika ylpeä siitä, mitä olemme saaneet aikaan, sanoo Dagny Faksvåg Haugen. Hän on palliatiiviseen hoitoon perehtynyt onkologi, joka johtaa yhtä Norjan neljästä palliatiivisen hoidon kehittämiskeskuksesta.

Sairaalat saavat Norjassa valtion rahoitusta palliatiiviseen hoitoon vain, jos noudattavat hoidosta annettuja suosituksia. Isoissa sairaaloissa on palliatiivisen hoidon osastoja ja lähes kaikissa sairaaloissa toimii palliatiivisen hoidon tiimejä.

– Etenkin syöpäpotilaat saavat hyvää hoitoa.

Haugen kertoo, että palliatiivisen hoidon tiimit toimivat sekä sairaaloissa, hoitokodeissa että kotisairaanhoidossa. Ne myös konsultoivat perhelääkäreitä.

– Liikkuvien tiimien avulla voimme tarjota potilaille jatkuvuutta. He eivät joudu tyhjän päälle siirtyessään sairaalasta hoitokotiin tai omaan kotiinsa jatkohoitoon.

Haugen painottaa, että kuolevan potilaan hoito vaatii hyvin erilaista asennetta kuin lääkärin työ muuten.

– Lääkärillä on toki oltava hyvät lääketieteelliset tiedot ja taidot, sillä tapaukset voivat olla hankalia ja taitava oireiden lievitys on tärkeää. Lähestymistavan pitää kuitenkin olla tavallista kokonaisvaltaisempi.

Mitä lähempänä potilas on kuolemaa, sitä merkityksettömämmäksi käy hänen alkuperäinen diagnoosinsa ja sitä tärkeämmäksi potilas itse.

Kotisaattohoito toimii Ruotsissa

Ruotsin erikoisuutena on julkisin varoin rahoitettu palliatiivinen kotisairaalahoito. Palliatiiviseen lääketieteeseen perehtynyt geriatri Per Fürst toimii Nackan kotisairaalan ylilääkärinä. Hän kertoo, että kuolevat potilaat saavat kotisairaalan kautta hyvää hoitoa erityisesti Etelä-Ruotsin suurten kaupunkien ympäristössä. Kaukana keskuksista tilanne on heikompi.

Pohjois-Ruotsissa toimii myös konsulttitiimejä, joilta perusterveydenhuollossa toimivat lääkärit voivat pyytää neuvoja.

– Kuolevan potilaan hyvä hoito riippuu etenkin syrjäseuduilla asialle omistautuneista lääkäreistä. Mitä tapahtuu kun he palavat loppuun?

Palliatiivista hoitoa on kehitetty voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ruotsin sosiaalihallitus valmistelee parhaillaan palliatiivisen hoidon suosituksia. Syöpäkeskukset tekevät yhdessä palliatiivisen hoidon yhdistyksen kanssa palliatiivisen hoidon hoito-ohjelmaa, joka valmistuu lähikuukausina.

Fürst arvioi, että palliatiivinen hoito on Ruotsissa kaiken kaikkiaan laadukasta. Kaikki tarvitsevat eivät sitä kuitenkaan vieläkään saa.

Fürst toivoo, että lääkäreille tulisi lähivuosina mahdollisuus erikoistua palliatiiviseen hoitoon.

Ensisijaista olisi kuitenkin parantaa kaikkien lääkäreiden ja hoitajien palliatiivisen hoidon tuntemusta. Tärkeä saavutus on, että lääkärit ovat hyväksyneet palliatiivisen hoidon. Sen sijaan tavalliset ruotsalaiset – tai poliitikotkaan – eivät asiaa juurikaan tunne.

– On vaikea arvostaa sellaista, mistä ei mitään tiedä.

Lue juttu kokonaisuudessaan perjantaina ilmestyvästä Lääkärilehdestä.

Hertta Vierula
kuva: Panthermedia