Vuodeosastoja, pitkiä käytäviä ja uuden tekniikan takia ­reikäjuustoksi porattuja rakenteita. Kun nykyhoito ei enää istu vanhaan rakennukseen, kannattaako korjata vanha vai rakentaa kokonaan uusi?

Suomessa on niin paljon hoitolaitosneliöitä, että jokaiselle suomalaiselle riittäisi 1,2 ne­liön suuruinen oma tila. Silti käytävät täyttyvät potilaista.

Neljä viidestä sairaalasta on rakennettu ennen vuotta 1985 eli aikana, jolloin hoito oli potilaan makuuttamista osastoilla, siirtelyä pitkin toimenpidehuoneita ja taas kärräämistä takaisin. Nyt hoitokäytännöt ovat entistä poliklinikka- ja toimenpidekeskeisempiä: yhä useampi potilas tulee leikkaukseen aamulla ja lähtee jopa jo samana päivänä.

Terveydenhuollon rakennusten tulevaisuutta pohdittiin alkuvuodesta Suomen Terveydenhuollon arvioinnin seuran järjestämässä seminaarissa. Rakentajien perinteiseltä väittelyltä ei voitu välttyä. Kumpi on kannattavampaa, vanhan korjaus vai kokonaan uuden rakentaminen?

Investointi maksetaan 
10 vuodessa

– Kun sairaala rakennetaan tai remontoidaan nykyaikaiseksi, myös hoito­käytäntöjä voidaan muuttaa. Tästä ­aiheu­tuvat hoitopäivien väheneminen ja hoitojaksojen lyheneminen tuovat kokemusten mukaan noin 25 % säästön toimintamenoihin, toteaa kokenut sairaala­rakentaja Vesa Lehtomäki Korona ­Invest Oy:stä.

Koska terveydenhuollossa juuri toimintakulut ovat suhteessa suuret, ­rakennusinvestointi kuolettuu vuosikymmenessä.

– Tämän tiedon välittäminen kuntapäättäjille on melkoinen haaste, huomauttaa Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kehitysjohtaja, LT Isto Nordback. Pirkanmaalla aloitellaan jättiurakkaa, kun ratkaistavana on kymmenen vuotta kestävä yliopistollisen keskussairaalan ­remontti- ja uudisrakennushanke.

Nordbackin mukaan Tampereella ­rakennetaan 18 100 neliötä uutta sairaalatilaa, ja 25 000 neliötä remontoidaan. Samalla luovutaan vuokratiloista ja vanhoista asunnoista. Lisäneliöistä iso osa on toimenpide- ja tutkimustiloja sekä muita polikliinisiä tiloja sekä vuodeosaston valvontaan tulevia tiloja.

– On mielenkiintoista, että esimerkiksi tierakentamisen kalleuteen suhtau­du­taan kaupungeissa suuremmalla ymmär­ryksellä kuin sairaalarakentamiseen, kummastelee Nordback.

Huono remontti tuhlaa

– Sairaalaremonteissa myös säästetään epäterveellä tavalla, huomauttaa arkkitehti Eero Palomäki Työterveyslaitokselta.

TTL totesi selvityksessään 2000-luvun alussa, että sairaalarakennuksista ­useampi kuin joka kymmenes olisi vaa­tinut välitöntä korjausta. Palomäen ­mukaan osaa näistä korjauksista ei ole vieläkään aloitettu. Osa toteutetuista ­remonteista taas on tehty niin huonosti, että reikäjuustoksi poratun rakennuksen kunto vain pahenee.

– Meillä Kokkolassa päätettiin uudisrakentamisen lisäksi myös korjata yli 40 vuotta vanhoja rakennuksia, mikä tarkoitti, että rakenteet piti purkaa betoniin asti, kuvailee lähes 15 vuoden jättiurakkaa johtajaylilääkäri Sakari Telimaa Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiiristä.

Sairaala korjattiin tarkan logistisen suunnitelman mukaisesti siipi kerrallaan. Kompaktin pohjaratkaisun ansiosta lopputulos saatiin vastaamaan nykyhoidon vaatimuksia. Kokonaisuuteen kuuluvat uusi psykiatrinen sairaala ja päihdekeskus selviämis- ja katkaisuasemineen.

– Meillä synnytykset ovat lisääntyneet lähes 1 400:aan, ja päiväkirurgian osuus on jo maan korkeimpia: 61 prosenttia leikkaustoiminnasta. Aiomme selvitä 118 sairaansijalla, kun kymmenen vuotta sitten määrä oli vielä 168. Meillä potilaita siirtyy jatkohoitoon ja -kuntoutukseen nopeasti terveyskeskusten vuodeosastolle, kertoo Telimaa.

– Selviämme yhteensä noin 50 miljoonalla eurolla, mikä on puolet uudisrakennusten kustannuksista, kehuu pohjalaista säntillisyyttä Sakari Telimaa nyt, kun hanke on loppusuoralla.

Makuuttamisesta aktiiviseksi

Kun sairaalahoito vielä perustui potilaan makuuttamiseen, isot potilassalit muodostivat sairaalan ytimen.

– Nyt hoito perustuu tutkimuksiin ja aktiivisiin hoitotoimiin, eikä mahdu ­ahtaille poliklinikoille ja leikkaussaleihin. Moneen kertaan korjatuissa ja muunnelluissa rakennuksissa on myös sisäilmaongelmia. Toisaalta niiden korjaamista rajoittavat remontinaikaiset ­logistiikkaongelmat ja väistötilojen puute, kuvailee ahdinkoa Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirin johtaja Martti Talja.

Esimerkiksi Päijät-Hämeessä arvioidaan pelkästään polikliinisten ensi­käyntien lisääntyvän nykyisestä noin 
22 000:sta lähes 28 000:een seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Päijät-Hämeen muutospaineet ovat tuttuja joka puolella Suomea hoito-­otteen aktivoituessa. Toimenpideyksiköt tarvitsevat myös välinehuoltotiloja, laboratoriopalveluja, valvontatiloja sekä henkilökunnan tiloja.

– Hollantia pidetään sairaalasuunnittelun esimerkkimaana. Kävimme siellä tutustumassa sairaalaan, jonne oli rakennettu toistakymmentä leikkaussalia, joista kaksi olikin pitänyt ottaa väline­varastoksi, koska välinehuollon tarpeita ei ollut otettu huomioon suunnittelussa, kertoo Martti Talja.

Ulla Järvi
kuva: Panthermedia

Lue koko juttu perjantaina 30.3. ilmestyvästä Lääkärilehdestä.