Selittämättömästi oireileva potilas on monialainen haaste, joka kaipaa sekä vastuunkantajaa että erikoisalojen yhteistyötä.

Selittämättömästi somaattisin oirein oireilevia (MUS = medically unexplained symptom) potilaita on käytännössä kaikkien erikoisalojen ja perusterveydenhuollon vastaanotoilla.

– Selittämättömät oireet ovat hyvin yleisiä ja esimerkiksi yleissairaalan potilaista noin kolmasosalla ei löydy somaattista sairautta fyysisten oireiden taustalta, totesi Lääkäripäivillä keskiviikkona puhunut psykiatrian erikoislääkäri Sami Räsänen Oulun yliopistollisesta sairaalasta.

Perusterveydenhuollossa luvut ovat samaa suuruusluokkaa.

– Selittämättömien fyysisten oireiden selvittelyissä todennäköisin tutkimaton ja diagnosoimaton sairaus on psykiatrinen. Tämä luonnollisestikin estää myös kyseessä olevan psykiatrisen häiriön hoidon, Räsänen kertoi.

Kivun ja masennuksen liitto löytyy jo nuorilta

Selittämättömästi, ns.toiminnallisesti oireilevilla potilailla esiintyy psykiatrisia häiriöitä enemmän kuin normaaliväestössä tai potilailla, joilla on ”vastaava elimellinen” sairaus.

Räsäsen mukaan selittämättömän fyysisen oireilun takana voi sinänsä olla mikä tahansa psykiatrinen häiriö ja niihin liittyvät psykologiset ja biologiset tekijät. Taustalla on usein psykologisena ilmiönä somatisointi, mikä on psyykkinen tiedostamaton puolustusmekanismi.

Erityisesti ahdistuneisuushäiriöitä ja depressiota on kuvattu esiintyvän runsaasti, noin 30 – 50 prosentilla toiminnallisesti oireilevista potilaista. Kipu on yleisin selittämätön oire, ja sillä on merkittävä yhteys masennustilaan. Masennusta sairastavista 65 prosentilla esiintyy häiritsevää kipua.

– Huolestuttavaa on, että kipuja esiintyy yhtä paljon myös masentuneilla nuorisoikäisillä potilailla, Räsänen huomautti.

Selittämättömästi oireilevilla potilailla esiintyy hyvin usein oireita useasta eri oireryhmistä. Käytännössä nämä potilaat saattavat valittaa mitä tahansa oiretta ja hakeutua siten eri erikoisalojen lääkäreiden vastaanotoille, missä keskitytään oman alan elinten oireisiin. Erikoisalasta riippuen sama potilas voi siten saada useita eri diagnooseja, vaikka kyseessä olisikin pohjimmiltaan sama sairaus.

– Käytännössä MUS-potilaan kanssa tulee luoda hoitosuhde, mikä mahdollistaa potilaan ongelmien laajemman selvittelyn. Yhteistyö eri erikoisalojen kanssa ja monialainen työskentely on käytännössä osoittautunut toimivaksi menettelytavaksi oireiden selvittelyssä.

– Potilaalle tulee ilmaista psyykkisen häiriön mahdollisuus oireiden takana. Sitä on pidettävä potilaan oikeutena ja lääkärin velvollisuutena, Sami Räsänen korosti.

Ulla Järvi

Kuva: Pixmac