Seksuaalioikeudet osaksi ihmisoikeuksia Kehitysmaiden köyhyyden kierre on katkaistava
Kehitysmaiden lukuisilla ongelmilla on yhteinen nimittäjä: äärimmäinen köyhyys. Maailman väestöstä 1,2 miljardia elää alle dollarilla päivässä, ja heistä suurin osa on naisia ja lapsia. Nälkää näkee jatkuvasti 840 miljoonaa ihmistä. YK:n vuosituhatjulistuksen mukaan köyhyyden ja nälän poistaminen ei ole mahdollista, jos naisten seksuaaliterveyttä ja -oikeuksia ei paranneta. Väestöliiton kehitysyhteistyöyksikön lääkäri Teija Kulmala sanoo, että seksuaalioikeudet täytyy tunnustaa osaksi ihmisoikeuksia.
Ongelmien kirjo on laaja, ja työsarkaa riittää kehitysmaissa, kuten YK listaa vuosituhattavoitteissaan: on pyrittävä muun muassa hidastamaan HIV/AIDS:n leviämistä, parantamaan odottavien äitien terveydentilaa, vähentämään lapsikuolleisuutta, takaamaan peruskoulutus kaikille ihmisille ja edistämään kestävää kehitystä vuoteen 2015 mennessä.
57 miljoonaa 15-24-vuotiasta nuorta miestä ja 96 miljoonaa nuorta naista maailmassa ei osaa lukea. Yli 120 miljoonaa kouluikäistä lasta ei käy koulua, yli puolet heistä on tyttöjä. Köyhimmissä Afrikan maissa 70-90 prosenttia naisista on lukutaidottomia. Maailmanpankin mukaan sukupuolten välinen koulutuksellinen epätasa-arvo on yksi syy Saharan eteläpuolisen Afrikan hitaaseen talouskasvuun. Imeväiskuolleisuus on Afrikassa 89/1000 syntynyttä lasta. Köyhimmissä Afrikan maissa naisten riski kuolla synnytykseen on jopa 600-kertainen rikkaisiin maihin verrattuna.
HUOMIO NUORIIN
Maailmassa on nyt lapsia ja nuoria enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Melkein puolet maailman 6,3 miljardista ihmisestä on alle 25-vuotiaita, ja heistä enemmistö asuu kehitysmaissa. Nuorten koulutuksella ja terveydentilalla on ratkaiseva merkitys maailman taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle.
HIV:stä ja AIDS:sta on tullut erityisesti nuorten tauti, sillä 15-24-vuotiaat saavat noin puolet uusista tartunnoista. Köyhillä tytöillä on suurin riski saada tartunta, sillä heillä on vähiten tietoja ja mahdollisuuksia suojautua taudilta. Ugandassa ja Vietnamissa tehdyissä selvityksissä nuoret luulivat, että hyvä henkilökohtainen hygienia estää HIV:n ja AIDS:n tarttumisen. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa AIDS on yleisin kuolinsyy.
Lapsiavioliitot ovat tavallisia kehitysmaissa. Noin 82 miljoonaa tyttöä joutuu menemään naimisiin, ennen kuin he ovat täyttäneet 18 vuotta.
- Nuoret ovat seksuaalisesti aktiivisia, ja heillä on tarve ehkäisyyn. Monissa Afrikan maissa lisääntymisterveyspalveluja pitäisi antaa jo 8-10-vuotiaille. Jos valistus alkaa myöhemmin, monet lapsista on jo menetetty: heitä on hyväksikäytetty, tai he ovat sairastuneet AIDS:iin. Avainasia on tyttöjen omanarvontunnon vahvistaminen, toteaa Teija Kulmala.
Seksuaalioikeuksilla tarkoitetaan yksilöiden ja parien oikeuksia päättää tietoisesti ja vastuullisesti omaan seksuaalisuuteensa liittyvistä asioista, läheisten ihmissuhteiden solmimisesta, avioitumisesta, lasten hankinnasta ja ehkäisyn käytöstä.
- Kaikessa kehitysyhteistyössä täytyisi ottaa huomioon seksuaaliterveyden ja -oikeuksien näkökulma. Monet YK:n raportit ovat osoittaneet, että kun parannetaan naisten lisääntymisterveyttä, köyhyys vähenee.
- Kansalaisjärjestöissä ja eri terveysohjelmissa voidaan tehdä korkealaatuista tieteellistä tutkimusta, joka hyödyttää projekteja, terveysviranomaisia ja terveyspolitiikan tekemistä. Minusta Suomessakin pitäisi tukea entistä enemmän tällaista toimintaa, Teija Kulmala sanoo.
Kulmala on tehnyt noin 10 vuotta kehitysmaatutkimusta lisääntymisterveydestä ja väitellyt Malawin naisten ja pienten lasten terveydestä. Nyt hän iloitsee Suomen Akatemian äskettäin myöntämästä apurahasta tutkimukseen, joka selvittää strategioita miesten osallistamiseksi lisääntymisterveysohjelmiin. Hanke toteutetaan Väestöliiton organisoimien kansalaisjärjestöprojektien yhteydessä Malawissa ja Intiassa.
OPPIPOJAN ASENTEELLA MATKAAN
Väestöliiton kehitysyhteistyöyksiköllä on parhaillaan seksuaaliterveyden edistämishankkeita Meksikossa, Intiassa, Nepalissa, Malawissa ja Namibiassa.
- Koko työmme perusta on se, että löydämme hyvän paikallisen kumppanin. Usein kehitysmaan kansalaisjärjestö esittää itse avunpyynnön, jossa on mukana myös paikallinen hallitus. Me kanavoimme asiantuntijoina Suomen kehitysyhteistyövaroja yhteistyössä paikallisten kanssa. Vähintään kerran vuodessa teemme arviointimatkan ja selvitämme, kuinka hankkeet edistyvät: tarkastelemme mennyttä toimintaa ja suunnittelemme tulevaa.
- Tuki on kuitenkin vain määräaikainen lisäpanos, jolla yhteistyökumppanien voimavaroja kehitetään. Tavoitteena on, että he pystyvät ajan mittaan jatkamaan toimintaa ilman ulkoista tukea, projektikoordinaattori Jenni Tuominen ja Teija Kulmala mainitsevat.
Jenni Tuomisen mukaan kulttuurisen ympäristön ja elämäntavan samoin kuin naisten ja miesten erilaisten roolien ymmärtäminen on erittäin tärkeää kehitysyhteistyössä.
- Parhaita asiantuntijoita projekteissa ovat paikalliset kumppanit. Kehitysyhteistyö ei saa olla yhteistyökumppanin sanelemaa yksipuolista apua, vaan yhteistyötä. Toimintatapojen pitää perustua paikalliseen kulttuuriin.
Teija Kulmala sanoo, että hän voi ulkopuolisena avata keskustelun asioista, joista saattaa olla vaikea puhua kyseisissä yhteisöissä.
- Näitä ovat esimerkiksi seksuaaliterveyteen liittyvät kysymykset.
- Työ pitää ottaa jokaisessa hankkeessa nöyrästi vastaan haasteena. Omista tavoitteistaan joutuu tinkimään, täytyy hidastaa vauhtia ja olla joustava. Matkaan pitää lähteä sillä asenteella, että yrittää tehdä tilanteen aina vastavuoroiseksi: tuon uusia ajatuksia, mutta yhtä lailla opin myös itse, Teija Kulmala pohtii.
YHTEISÖN PÄÄTTÄJÄT MUKAAN SEKSUAALITERVEYSTYÖHÖN
Teija Kulmala ja Jenni Tuominen kertovat, että Väestöliitto on parhaillaan mukana hankkeessa Intiassa, Madhya Pradeshin osavaltiossa. Projekti parantaa perhesuunnittelupalvelujen ja ehkäisyvälineiden saatavuutta ja edistää ihmisten tietoja seksuaaliterveydestä sosiaalisen markkinoinnin keinoin.
- Intialaisessa kulttuurissa mies on perheen päätöksentekijä. Miehillä on keskeinen rooli tiedonvälittäjinä erityisesti maaseudulla, jossa naiset eivät juurikaan liiku kylän ulkopuolella. Miehet käyvät kerran viikossa torikaupungeissa ostamassa ja myymässä maataloustuotteita. Projektissa paikalliset teatteriryhmät järjestävät esityksiä perhesuunnittelusta, miesten ja naisten suhteesta sekä ehkäisyn käytöstä. Ostosten lomassa miehet jäävät usein katsomaan esitystä. Sen loputtua he ottavat mukaansa esitteitä ehkäisyvälineistä ja ostavat kondomeja sekä e-pillereitä kotiin vietäviksi. Miehille sanotaan, että kotikylässä on kylätyöntekijä, jonka kanssa he voivat keskustella asioista lisää. Miehet kertovat tiedot vaimoilleen. Tällainen toimintatapa on todettu kulttuurisesti sopivaksi ja kustannustehokkaaksi, Jenni Tuominen linjaa.
Teija Kulmala sanoo, että yhteisön päätöksentekijät, anopit, miehet ja kyläpäälliköt, täytyy saada mukaan hankkeisiin. Tällöin tieto leviää ja palveluille saadaan käyttäjiä.
- Teimme Intiassa ennen projektia peruskartoituksen, jossa selvitimme, millaisia tietoja eri viiteryhmillä oli HIV/AIDS:sta. Nuorten tietämys oli kasvanut paljon, ja he tarvitsivat neuvoja seksuaaliterveydestä. Keski-ikäisten ja heitä vanhempien ihmisten tiedot HIV-tartunnasta ja AIDS:sta eivät olleet lisääntyneet juuri ollenkaan. Kun tutkimme asiaa enemmän, huomasimme, että vanhempien ihmisten tietämättömyys toimi ikään kuin tulppana nuorille. He eivät pystyneet hankkimaan tietoa eivätkä käyttämään palveluja, koska yhteisön päättäjät eivät sallineet. Tällöin totesimme, että projektia pitää luotsata toisin. Perustimme erillisiä ryhmiä, joissa informoitiin anoppeja, vanhempia miehiä tai kyläpäälliköitä.
Jenni Tuominen muistuttaa, että Uganda on hyvä esimerkki koko yhteisön ponnistuksista HIV-tartuntojen ehkäisemiseksi. Siellä poliitikot ja kirkko sitoutuivat varhain HIV:n ehkäisyyn, ja uusien tartuntojen määrä väheni nopeasti.
- Tärkeä merkitys on myös nuorista itsestään lähtevällä voimalla. Heille on annettava mahdollisuus tehdä seksuaalivalistustyötä. Muun muassa Nepalissa ja Meksikossa paikalliset perhesuunnittelujärjestöt ovat kouluttaneet nuorista vapaaehtoisia työntekijöitä, jotka kertovat ikäisilleen, kuinka seksitaudeilta voi välttyä. Tällainen vertaiskoulutuksen malli on todettu hyvin tehokkaaksi tavaksi viedä tietoa eteenpäin, sillä nuorten on helppo puhua ikäisilleen.
