Erityisesti säteilevä selkäkipu, usein esiintyvä kipu sekä krooninen selkäkipu ennustavat sairaalahoitoja.

Pitkällä aikavälillä säteilevän selkäkivun seuraamukset ovat vakavampia kuin paikallisen selkäkivun, todetaan Jyväskylän yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessa.

TtM Sanna Kääriä tutki väitöstutkimuksessaan paikallista ja säteilevää selkäkipua. Tutkimukseen osallistui 902 Jyväskylän Valmet-tehtaiden työntekijää. Tutkimus aloitettiin vuonna 1973, ja seurannat tehtiin vuosina 1978, 1983 ja 2000. Tutkimukseen osallistuneilla selkäkipu oli yleinen ja pysyvä tai uusiutuva oire koko tutkimusjakson ajan.

Ikääntyminen vaikutti eri tavoin paikallisen ja säteilevän selkäkivun esiintymiseen: paikallisen oireen esiintyvyys pysyi samalla tasolla tutkimusajankohdasta toiseen, kun taas säteilevän selkäkivun esiintyvyys lisääntyi.

Alussa selkäkivusta kärsineistä henkilöistä 75 %:lla oli sama vaiva viiden vuoden seurannassa, 73 %:lla 10 vuoden ja 88 %:lla 28 vuoden seurannassa. Paikallisen selkäkivun vastaavat uusiutumisprosentit olivat 45 %, 38 % ja 33 %, säteilevän selkäkivun 66 %, 65 % ja 69 %. Uusista selkäoireista kertoneiden osuus kasvoi seurannan aikana.

Selkäkipu oli yhteydessä niskakipuun jokaisena tutkimusajankohtana. Selkäkipu lisäsi paikallisen niskakivun riskiä noin kaksinkertaiseksi. Säteilevä selkäkipu lisäsi yläraajoihin säteilevän niskakivun riskiä noin kolminkertaiseksi. Säteilevän selkäkivun ja säteilevän niskakivun yhteys säilyi samana ikääntymisestä riippumatta.

Lähtötasolla positiivinen kliininen löydös, esimerkiksi rajoittunut liikkuvuus eteentaivutuksessa tai arkuus tunnustellessa lannerangan alueen lihaksia tai nikamavälejä, oli yhteydessä usein esiintyvään ja säteilevään selkäkipuun sekä ilmoitettuun sairauspoissaoloon selkäkivun takia.

Tämän lisäksi henkilöillä, joilla oli useita positiivisia löydöksiä lähtötasolla, mutta ei säteilevää selkäkipua, oli lähes nelinkertainen säteilevän selkäoireen riski viiden vuoden seurannassa ja kaksinkertainen riski kymmenen ja 28 vuoden seurannassa verrattuna henkilöihin, joilla ei ollut löydöksiä lähtötasolla. Niiden joukossa, joilla ei lähtötasolla ollut paikallista selkäkipua, kuuluminen runsaiden löydösten ryhmään ennusti paikallista selkäkipua 10 vuoden seurannassa.

Huolimatta siitä, että selkäkipu oli hyvin yleinen oire, vain 51 henkilöä joutui sairaalahoitoon selkäkivun takia vuosina 1973–2000. Useat eri tekijät ennustivat sairaalahoitoja, erityisesti säteilevä selkäkipu, usein esiintyvä kipu sekä krooninen selkäkipu.

TtM Sanna Kääriän fysioterapian väitöskirja tarkastetaan 26. helmikuuta 2010 Jyväskylän yliopistossa.

Kuva: Julos / Pixmac