Terveydenhuollon toimivuuden keskeisiä mittareita ovat odotusajat toimenpiteisiin.

- Jonotusajat olisi saatava kohtuullisiksi koko maassa, ja keinona voitaisiin käyttää mm. erityisen hoitotakuun käyttöönottoa, sanoo STM:n selvitysmiehenä toiminut johtava lääkäri Jouko Isolauri.

Ratkaisevaa on tietojen avoimuus. Jonotiedot pitäisi Isolaurin ehdotuksen mukaan julkistaa määräajoin ja julkaista internetissä siten, etteivät potilastiedot ole tunnistettavissa. Vuoden 2002 loppuun mennessä sairaanhoitopiirien tulisi tuottaa kaikki polikliiniset hoidonarviot kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun lähete on tullut erikoissairaanhoitoon. Toimenpiteeseen tulisi päästä vuoden kuluessa hoitopäätöksestä.

-Mikäli sairaanhoitopiiri ei pysty tarjoamaan hoitoa tai hoidon tarpeen arviota määräajoissa omissa sairaaloissaan, se on velvollinen järjestämään hoidon toisessa sairaanhoitopiirissä tai hoitolaitoksessa. Potilas maksaa tästä hoidosta saman, kuin hän maksaisi omassa sairaalassaankin, Jouko Isolauri esittää.

Tavoitteisiin pääseminen edellyttää hoitoindikaatioden erojen vähentämistä noudattamalla Käypä hoito -projektin ja alueellisten hoito-ohjelmien suosituksia. Myös virkaehtosopimuksen mukaisia lisätyöjärjestelmiä voidaan käyttää. Kaikkein suurimmissa vaikeuksissa olevia aloja täytyy voida vahvistaa lisäresurssein.

Ministeri Osmo Soininvaara ehätti jo epäilemään hoitotakuun toimivuutta ja tarjoaa keinoiksi laatusuosituksia ja lääkärien lisäkoulutusta.

Suomessa jonotetaan pisimpään kaihileikkauksia ja ortopedisia toimenpiteitä, erityisesti tekonivelleikkauksia sekä lasten- ja nuorisopsykiatrista vuodeosastohoitoa. Aluesairaaloiden ja pienten keskussairaaloiden jonotusajat ovat yleensä lyhyitä.

Jonotusajan mediaani kaihileikkauksiin koko maassa vuonna 1999 oli 200 vrk. Lyhin jonotusaika oli Etelä-Karjalan sairaanhoitopiirissä (56 vrk) ja pisin Päijät-Hämeessä (419 vrk). Jonotusaikojen aritmeettiset keskiarvot ovat mediaaneja pidemmät, mikä kuvaa sitä, että jonoissa on myös hyvin pitkään odottaneita. Polven tekonivelleikkausten jonotusajan mediaani oli 174 vrk (Etelä-Karjala 413, Etelä-Savo 117).

Hoitokäytännöissä isojakin eroja

Isolauri kuitenkin huomauttaa, etteivät odotusajat vielä kerro koko totuutta terveydenhuollon toimivuudesta.

- Oleellisempia vertailutietoja ovat toimenpideluvut eri kunnissa ja sairaanhoitopiireissä - tai eri maissa, hän sanoo.

- Perusleikkausten määrissä ikä- ja sukupuolivakioituun väestöön nähden on sairaanhoitopiirien välillä jopa viisinkertaisia eroja, Isolauri toteaa. Kun kaihileikkauksia Etelä-Savon sairaanhoitopiirissä tehtiin 10000 asukasta kohti 41 vuonna 1999, tehtiin niitä Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä 88 ja Kainuussa 93. Vastaavasti polviproteesileikkausten määrä oli Uudellamaalla 5,7 ja Pohjois-Savossa 14,4.

- Indikaatioltaan relatiivisempien hoitojen, vaikkapa suonikohjuleikkausten, saatavuudessa erot ovat kuusinkertaisiakin. Kun Länsi-Pohjassa leikkauksia oli kolme 10 000 asukasta kohden, luku oli Satakunnan sairaanhoitopiirissä 19,2.

- Huomattavan paljon eroja oli myös kohdunpoistojen määrissä. Keski-Suomen ja Helsingin sh-piireissä kohdunpoistoja tehtiin 0,5/10 000 asukasta, mutta Vaasan ja Lapin sh-piireissä 5,0.

Isolaurin mukaan näin isoissa eroissa eri sairaanhoitopiirien välillä on kyse muustakin kuin hoidon saatavuudesta, lääkärien määrästä tai muista numeerisista tekijöistä.

- Niin lääkärien kuin potilaidenkin asenteet ja käsitykset hyvästä hoidosta vaihtelevat. Niissä on paitsi alueellisia, varmasti myös sosiaalisia eroja. Esimerkiksi koulutustason tiedetään vaikuttavan ihmisten välisiin terveyseroihin.

- Sen vuoksi yhteiskunnan panostukset yksin terveydenhuoltoon eivät välttämättä suoraan heijastu ihmisten terveydentilan kohentumisena, Jouko Isolauri huomauttaa.

Hoitoerojen tasaamiseksi valtakunnassa laaditaan koko ajan hoito-ohjelmia ja suosituksia. Niiden toteuttamista ei systemaattisesti seurata. Isolaurin mukaan onkin tärkeää, että valtakunnallisten hoito-ohjelmien ja -suositusten käytäntöön soveltamista arvioidaan määräajoin. Hoitokäytäntöjen erilaisuus, mutta myös palvelujen saatavuus ovat mielenkiintoisia vertailtavia myös eri pohjoismaissa (kts. taulukko 1).

Selvitys on tehty sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta ja se on jatkoa Terveydenhuolto 2000 -projektille. Se perustuu Stakesin ylläpitämään hoitoilmoitusrekisteriin, vertailuaineistoon sekä sairaaloille toimitettuun kyselyyn. Kehittämispäällikkö Mikko Nenonen ja erikoissuunnittelija Jouni Rasilainen Stakesista ovat käsitelleet selvityksen pohjana olevat tilastotiedot.