Valkosolujen pintamolekyylien käyttö merkkiaineena parantaisi sepsiksen diagnostiikkaa teho-osastolla.

Valkosolujen pintamolekyylien käyttö parantaisi sepsiksen laboratoriodiagnostiikkaa teho-osastolla, kertoo LL Joel Jämsän väitöstutkimus.

Toistaiseksi ei ole laboratoriomenetelmää, joka erottaisi sepsistä sairastavat muista kriittisesti sairaista. Sepsis on yleinen tehohoidon ongelma ja siihen liittyy yli 20 prosentin sairaalakuolleisuus. Ennusteen kannalta varhainen sepsiksen diagnostiikka ja viiveetön hoidon aloittaminen ovat tärkeitä.

Tutkimuksessa valkosolujen pintamolekyylejä tutkittiin virtaussytometrialla kriittisesti sairailla sepsispotilailla, terveillä vapaaehtoisilla sekä tehohoitopotilailla, joilla ei ollut sepsistä. Mielenkiinnon kohteina olivat neutrofiilien CD11b ja CD64, monosyyttien CD11b, CD14, CD40, CD64, CD80 ja HLA-DR, sekä lymfosyyttien CD69 pintamolekyylit.

Sepsispotilaiden tulovaiheen pintamolekyylituloksista CD11b, CD40, CD64 ja CD69 erottivat sepsispotilaat parhaiten muista tutkituista ryhmistä. Neutrofiilien CD64 erotteli sepsispotilaat paremmin kuin CRP ja PCT.

Kun otettiin huomioon samanaikaisesti otetut neutrofiilien CD64, CRP ja PCT tulokset, sepsis tunnistettiin suuremmalla todennäköisyydellä kuin pelkästään CRP:n ja PCT:n avulla.

Valkosolujen pintamolekyylien analysointivaiheessa näytteen lämpötilalla ja määritysviiveellä oli vaikutusta virtaussytometriatuloksiin.

Jämsän väitöskirja Flow cytometric analysis of leukocyte surface molecule expression in critical illness. Comparison between septic and non-septic patients (Valkosolujen pintamolekyyliekspression analysointi virtaussytometrialla kriittisesti sairailla potilailla. Vertailu sepsistä sairastavien ja verrokkien välillä) tarkastetaan Oulun yliopistossa 16.6.

Kuva: Fotolia