Lääkärit ja kaupalliset yritykset -ohjeessa neuvotaan lääkäreitä sidonnaisuuksien ilmoittamisesta.

"Toiminta ja muut suhteet kaupalliseen yritykseen julkistetaan täydellisesti aina kun tämä on tarpeellista, mm. luentojen, artikkeleiden ja raporttien yhteydessä."

- Sidonnaisuuksien ilmoittaminen on oleellista, mutta käytäntö vielä horjuu Suomessa. Tässä suosituksessa ei anneta sen yksityiskohtaisempia ohjeita, millä tavoin sidonnaisuudet pitäisi ilmoittaa, huomauttaa asiantuntijalääkäri Arja Helin-Salmivaara.

- Ulkomaisissa kongresseissa on jo ihan tavanomaista, että luennoitsijan "toinen slaidi" tuo julki yhteistyökuviot teollisuuden kanssa. Meillä vastaavaa ei juurikaan näe, Helin-Salmivaara sanoo.

Kansainväliset ja suomalaiset lääketieteelliset lehdet edellyttävät pääsääntöisesti kirjoittajien mahdollisten sidonnaisuuksien ilmoittamista.

- Sidonnaisuuksien julkistamisessa on omat ongelmansa. Kuinka pitkältä ajalta ne pitäisi ilmoittaa? Pitäisikö luennoitsijan ilmoittaa nekin sidonnaisuudet, jotka eivät liity suoranaisesti tapahtumaan, sen tuotteisiin tai järjestäjiin? pohtii Helin-Salmivaara.

Entä muut kuin taloudelliset sidonnaisuudet? Tutkimusryhmien, yliopistojen ja tutkimuslaitosten kesken käydään kilpailua rahoituksesta, kyvykkäimmistä tutkijoista sekä maineesta ja statuksesta. Arvovaltainen lausunto sopivassa paikassa voi olla hyvinkin merkityksellinen.

- Totta, esimerkiksi joihinkin ulkomaisiin lehtiin kirjoittavilta pyydetään toivomuksia refereistä sekä toivomuksia heistä, joille ei halua juttuaan luettavaksi. Tällä suojellaan kirjoittajien tutkimuksen tulosten ennenaikainen vuotaminen kilpailevan tutkimusryhmän tietoon, Arja Helin-Salmivaara sanoo.

Toisaalta tämä käytäntö voi estää "epämiellyttävien" arvioiden julkitulon. Tieteellisen tiedon luotettavuuden ja riippumattomuuden vuoksi kriittinen referee-lausunto voisi kuitenkin olla erittäin tärkeä.