TAYS:n infektio-osaston ylilääkäri Jukka Lumio päivitti alkuviikon ohjeita piirin terveydenhuollon yksiköille – ja vastasi lukuisiin toimittajien haastatteluihin.

Samalla kun sairaanhoitopiirien infektio-osastojen ylilääkärit päivittivät oman alueensa lääkäreille tiistaina ohjeita sikainfluenssaan varautumisesta, tulivat lääkäreiltä myös ensimmäiset kyselyt epäselvistä potilastapauksista.

– Muutama Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueen lääkäri otti yhteyttä epäselvistä potilastapauksista jo tiistaina aamupäivällä, kertoo Pirkanmaan sairaanhoitopiirin ohjeita laatinut TAYS:n infektio-osaston ylilääkäri Jukka Lumio.

Tapahtumatietojen perusteella potilaita ei tuolloin lähetetty TAYS:siin.

Virusta ei vielä kyetä ­varmistamaan

– Suomessahan ei pystytä vielä tekemään sellaista erotusdiagnostiikkaa, että voisimme varmistaa sikainfluenssan potilaan näytteestä, Jukka Lumio sanoo. Diagnoosi saadaan nenänielunäytteestä geenitestillä. Suomessa pystytään varmistamaan vain H1N1-­virus, joka on täsmälleen sama virus kuin ­tämän vuoden A-influenssavirus. ­Varmistamatta jää, onko kyseessä ­juuri sikainfluenssa, joten mm. potilaan matkustustietojen perusteella ratkaistaan, hoidetaanko tapausta ­sika­influenssana.

Tästä huolimatta kaikki näytteet menevät sinetöityinä turvalaborato­rioon Helsinkiin.

Mitkä matkailijat ovat riskissä?

Lumion mukaan ohjeistuksen laatimisessa suuri kysymys on, mistä päin maailmaa tulevien potilaiden katsotaan olevan riskissä.

Tiistaina aamulla määritettiin, että riskissä ovat kuumeiset, hengitystie­oireiset ja lihaskipuja valittavat ihmiset, jotka sairastuvat 7 päivän kuluessa lähdöstään alueelta, jossa sika­influenssa on aiheuttanut epidemian. Tällaisia alueita tämän hetken tiedon mukaan ovat koko Meksiko ja Yhdysvalloista Kalifornian ja Teksasin osavaltiot.

– Jos mukaan olisi otettu Espanjakin, terveydenhuoltomme olisikin ­kovilla, Lumio huomauttaa.

– Pitää muistaa, että ohjeemme voivat muuttua tunnin sisällä, sillä tilanne elää koko ajan.

Lumion mukaan ohjeiden pohjana ovat tietysti Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja sosiaali- ja terveysministeriön viranomaisohjeet, joita noudatetaan. Ne eivät kuitenkaan riitä alueellisiksi ohjeiksi.

– Ihan kuin kate­kismuksessa, käskyt pitää vielä tulkita eli paikallistaa, vertaa Lumio.

Ulla Jarvi

Lue lisää Suomen Lääkärilehdestä 18/2009