Kahvihuoneesta kantautunut vihapuheen pauhu kuului blogistin korviin. "Jos me emme sanallakaan vastusta tällaisia (viha)puheita, me hiljaisesti hyväksymme sen. Niin se vain on", muistuttaa LL Sohvi Ihalainen blogissaan Lääkärilehden nettisivulla.

"Työkaveri kertoi kahvihuoneessa pauhanneesta miehestä, joka aloitti kummastelemalla niitä moraalittomia ihmisiä, jotka ilmaiseksi hoitavat laittomia siirtolaisia omalla ajallaan. Vaikka terveyskeskuksessa on viikkojen jonoja, niin siellä vaan tämän yhteiskunnan maksamalla koulutuksella hyysäävät roskaväkeä! Jotta miehen paatos ei olisi loppunut liian aikaisin hän oli jatkanut kertomalla mielipiteensä siitä, miten niitä kaiken maailman loisia voisi ja kaiken kohtuuden nimissä oikeastaan pitäisikin hoitaa", kirjoittaa paperittomien klinikalla päivystävä LL Sohvi Ihalainen. Hän jakaa blogissaan havaintojaan vapaaehtoistyöstä ja nuoren lääkärin arjesta.

"Kaikkihan tietävät, ettei tällaisten kanssa kannata alkaa väittelemään, ei siitä mitään hyötyä ole. Mitä siis suotta riitelemään. Mutta, rakkaat ystävät, jos me emme sanallakaan vastusta tällaista puhetta, me hiljaisesti hyväksymme sen. Niin se vain on."

Toinen Lääkärilehden blogisteista on Helsingin apulaiskaupunginjohtaja, LL Laura Räty. Hän kirjaa muistiin pieniä ja suuria havaintoja terveydenhuollosta, tuoreimmassa bloggauksessaan Lääkärikympistä ja työn ja perheen yhteensovittamisesta.

"Mieli virkistyy ja varmasti myös työkyky kohenee. Työnantajan näkökulmasta tällainen tapahtuma on parhaimmillaan muutakin kuin yksi lauantaipäivä syyskuussa. Parhaimmillaan osallistuminen Lääkärikympille aiheuttaa pienimuotoista kilvoittelua työyhteisössä."

"Työn ja perheen yhteensovittaminen on nyt kuuma aihe. Kaikki puhuvat siitä, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa? Minusta sen pitää tarkoittaa sitä, että työntekijän perhe huomioidaan myös työpaikalla. On myös tärkeää, että perhe pääsee joskus näkemään isän tai äidin työkavereita tai käymään työpaikalla. Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa myös yhteiset hetket auttavat", Laura Räty kirjoittaa.

Heli Mikkola
kuva: Kimmo Brandt