Stakes 10 vuotta Terveydenhuoltoon kaivataan yhä keskusvirastoa

Reilut kymmenen vuotta sitten hallinnonuudistuksen luuta pyyhki pitkin keskusvirastoja. Vanha lääkintöhallitus lakkautettiin, ja sen tilalle perustettiin sosiaali- ja terveyshallitus. Uusi tulokas ei ehtinyt täyttää edes kahta vuotta, kun jo oli sen vuoro mennä. Joulukuussa 1992 syntyivät sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakes sekä Terveydenhuollon oikeusturvakeskus TEO.

Uudistukset tehtiin nopeasti, ja samoihin aikoihin järjestettiin uudelleen valtion ja kuntienkin suhteet. Stakesia arvioitaessa keskustelu yhä usein kääntyy siihen, mitä uudistuksessa menetettiin. Terveydenhuoltoon kaivataan keskusvirastoa.

Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Jussi Huttunen arvioi Stakesia reilut kaksi vuotta sitten varta vasten tehtävään pyydettynä selvityshenkilönä. Hänen mielestään nykyinen Stakes on silloista selvästi parempi.

- Entisen keskusviraston muuttaminen tutkimus- ja kehittämisyksiköksi on kaiken kaikkiaan hidas prosessi. Tällä tiellä on kuitenkin edetty jo pitkälle.

Huttunen esitti selvityksessään joukon suosituksia Stakesin toiminnan suuntaamiseksi uudelleen. Hän kuitenkin muistuttaa, ettei sellaista muutosta voida tehdä yhdessä yössä.

- Sen huomioon ottaen Stakes on kiitettävästi pystynyt muuttamaan toimintaansa siihen suuntaan, mikä on tavoitteena, eli tukemaan kuntia palvelujärjestelmän toiminnassa ja hoitamaan tietohuollon.

Huttunen kehotti Stakesia mm. keskittymään harvempiin tehtäviin ja karsimaan strategisten tavoitteidensa kannalta toissijaisia tehtäviä. Onko näin tapahtunut?

- Keskittyminen pystytään toteuttamaan parhaiten sitä mukaa kuin ihmiset vaihtuvat, koska tietyn alueen asiantuntijaa on hyvin vaikea saada vaihtamaan asiantuntijuuttaan toiselle alueelle. Voimakkaat suunnanmuutokset edellyttävät siksi yleensä ihmisten vaihtumista, hän sanoo.

Huttusen mielestä oli hyvä ratkaisu perustaa tutkimus- ja kehittämisvirasto. Sen lisäksi Suomeen kuitenkin hänen mielestään yhä tarvittaisiin keskusvirasto, jonka tehtävänä olisi sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköiden valvonta niin etukäteen kuin jälkikäteenkin. Muissa Pohjoismaissa tällainen keskusvirasto on.

- Suomesta oikeastaan puuttuu kokonaan palvelujärjestelmän toiminnan seuranta ja valvonta, mikä olisi luontevaa sijoittaa Terveydenhuollon oikeusturvakeskukseen. Nyt TEO:n tehtävänä on valvoa vain terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Järjestelmä on tässä suhteessa hyvin pirstaleinen, ja työnjako lääninhallitusten ja TEO:n kesken on jonkin verran epäselvä. Tämä kokonaisuus olisi arvioitava uudelleen, Huttunen toteaa.

JÄNTEVÄ OHJAUS PUUTTUU

- Lääkintöhallituksen lopettamisesta ei ehtinyt kulua kovin monta vuotta, ennen kuin sitä alettiin haikailla takaisin. Lääkintöhallituksen myötä hävisi terveydenhuollon toiminnallinen ohjaus. Sosiaali- ja terveysministeriöstä ei siihen löytynyt voimavaroja, arvioi Lääkäriliiton apulaistoiminnanjohtaja Santero Kujala.

- Lääkintöhallituksen lakkauttamisen jälkeen ei ole ollut mitään jäntevää terveyspoliittista valtiollista ohjailua.

Kujala muistuttaa lääkintöhallituksen lakkauttamisen liittyvän valtionhallinnon laajempaan uudelleenjärjestelyyn, jossa vanhoista keskushallituksista pyrittiin eroon.

- Monet tahot halusivat yhdistää sosiaali- ja terveysasiat, ja lääkintöhallitus oli sillä tiellä paha kanto kaskessa, koska se edusti pelkkää terveyspuolta ja lisäksi historiallisia perinteitä kollegiotyyppisine päätöksentekoineen. Historiankirjoitus voi pohtia, liittyikö asiaan vielä viimeisen pääjohtajan persoona ja toimintatavat, hän leukailee.

Kujala sanoo, ettei Stakes ole hänen silmissään koskaan saavuttanut varauksetonta uskottavuutta. Sosiaali- ja terveydenhuollon akselilla Stakesin painotukset kallistuvat hänen mielestään sosiaalipuolelle, ja terveydenhuoltoa koskevat selvitykset vaikuttavat usein enemmän pamfletinomaisilta kuin tutkimukselta.

Kujala kysyykin, tarvitaanko sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa niin monia eri laitoksia kuin nykyään, vai voitaisiinko tehtäviä sen sijaan järjestää uudelleen ja keskittää.

- Voitaisiinko Stakesiin sijoitettu panostus käyttää hyödyllisemmin jossain muualla.

Stakesin suojissa toimivan arviointiyksikön, FinOHTAn, pitäisi sen sijaan hänen mielestään olla selvästi oma riippumaton yksikkönsä. Se voisi hyvin ottaa hoitaakseen ensi vuonna perustettavan Lääkehoidon kehittämiskeskuksen tehtävät.

ETTÄ SANA MUUTTUISI LIHAKSI

Kokoomuksen kansanedustaja, varatuomari Paula Kokkonen työskenteli lääkintöhallituksessa vuodesta 1978 aina viraston lakkauttamiseen saakka. Sen jälkeen hän siirtyi ylijohtajaksi sosiaali- ja terveyshallitukseen, sieltä ylijohtajaksi Terveydenhuollon oikeusturvakeskukseen ja on nyt tästä tehtävästä virkavapaalla.

Paula Kokkosen mielestä maahan olisi jälleen perustettava lääkintöhallituksen kaltainen elin, jolla olisi päätäntävaltaa myös terveydenhuollon organisaatioiden suhteen. Hänen mielestään on kohtuutonta, että kentän moninaisesta toiminnasta nyt joutuvat usein kantamaan vastuun etulinjan työntekijät, lähinnä lääkärit, vaikka epäkohdat olisivat organisoinnissa. Jonkun on otettava kokonaisvastuu terveydenhuollosta.

- Minusta on aivan ilmeistä, että meillä on monta sellaista epäkohtaa, jotka eivät oikene nykyisillä keinoilla. Olen jatkuvasti kysynyt, mitä tarkoittaa, että ylin johto, ohjaus ja valvonta terveydenhuollossa kuuluu sosiaali- ja terveysministeriölle: miten se näkyy kentällä. En ole saanut kunnon vastausta.

Kokkonen ottaa esimerkiksi koko maan väestön ns. sokeripalarokotuksen poliota vastaan 1980-luvun lopussa. Polioepidemian uhatessa rokotuksesta päätti lääkintöhallituksen kollegio.

- Nyt sen sijaan ei edes pystytä rokottamaan yli 65-vuotiasta väestöä influenssarokotteella.

Stakesin Kokkonen katsoo onnistuneen hyvin imagonsa rakentamisessa.

- Stakes tunnetaan hyvin ja sen tutkimuksiin vedotaan jatkuvasti esimerkiksi eduskunnassa.

Nyt kuitenkin tarvittaisiin nykyistä määrätietoisempaa toimintaa, että sana muuttuisi lihaksi:

- Stakes on tutkinut ja selvittänyt kymmenen vuotta. Minusta nyt alkaisi olla täytäntöönpanon aika. Alkuperäinen ajatus tutkimus- ja kehittämiskeskusta perustettaessa oli, että kehittämishankkeet myös pannaan täytäntöön ja tieto leviää kentälle. Näin ei välttämättä ole käynyt. Stakesin olisi nykyistä enemmän jalkauduttava kentälle, Kokkonen huomauttaa.

ONGELMANA KENTÄN LAAJUUS

Kansanterveyslaitoksen tutkimusprofessorin Jouko Lönnqvistin mielestä oleellisempaa kuin ylipäätään arvioida virastoja on tarkastella toimintoja: miten järjestetään asiantuntijaohjaus, miten viranomaisohjaus.

Myös Lönnqvist katsoo, että pienessä maassa tarvittaisiin enemmän keskitettyä ohjausta. Sinänsä Stakes on hänen mielestään yrittänyt pontevastikin vastata tähän tarpeeseen informaatio-ohjauksen keinoin, eli tuottaa asiantuntijamielipiteitä.

- Ongelma on siinä, että Stakesilla on niin laaja kenttä: sekä sosiaali- että terveydenhuolto. Kun sillä lisäksi on erityisesti vastuullaan palvelujärjestelmä ja palveluista taas käytännössä vastaavat kunnat, niin näin hajautuneessa kentässä on vaikeaa muodostaa hyvin toimivaa keskustelusuhdetta, Lönnqvist arvioi ja muistuttaa, että Stakesilla on myös tietotuotantovastuu.

- Nythän Stakes on rakentanut toimintastrategiaa ja yrittänyt löytää rakenteen, joka olisi sen toteuttamisessa tehokkain. Strategisia valintoja on tehty ja ne näkyvät nyt selvemmin ulospäin, hän sanoo.

Tällainen valinta on esimerkiksi Stakesin perhepoliittinen, lasten asemaa koskeva painotus.

Lönnqvist huomauttaa Stakesin olevan lähellä poliittista rajapintaa, joten siihen kohdistuu suomalaisen yhteiskunnan päivittäinen keskustelupaine paljon vahvempana kuin muihin virastoihin.

Ristiriitoja Lönnqvist katsoo aiheutuvan myös siitä, että nimenomaan suuret kunnat ja monet järjestöt kokevat kalastavansa samoilla vesillä Stakesin kanssa järjestäessään samanlaisia toimintoja. Pienet kunnat tarvitsevat enemmän sentyyppistä asiantuntemusta kuin Stakesissa on.

Jouko Lönnqvist näkee Stakesin toiminnan painopisteen enemmän kehittämisessä kuin tutkimuksessa.

- Stakes ei välttämättä ole niin paljon tutkimuslaitos kuin osaamisen ja tiedon muokkaaja. Kehittämisessä sen tehtävä olisi nimenomaan kehittää terveyden- ja sosiaalihuollon palveluja.