The Lancet Infection Diseases -lehdessä viime viikolla julkaistu tutkimus tehtiin professori Heikki Peltolan johdolla, ja käytännön toteutusta Luandan lastensairaalassa koordinoi erikoislääkäri Tuula Pelkonen.

Helsingin yliopiston ja HYKS:n tutkijoiden yhteistyössä Angolan Luandan lastensairaalan kanssa tekemä kolmivuotinen hoitotutkimus antoi toiveita siitä, että lasten bakteerisyntyiseen aivokalvotulehdukseen olisi löydettävissä nykyistä tehokkaampi ja edullisempi, kehitysmaidenkin olosuhteisiin soveltuva lääkehoito.

The Lancet Infection Diseases -lehdessä viime viikolla julkaistu tutkimus tehtiin professori Heikki Peltolan johdolla, ja käytännön toteutusta Luandan lastensairaalassa koordinoi erikoislääkäri Tuula Pelkonen, joka oli jo ennen tutkimuksen käynnistymistä työskennellyt Angolassa kahdeksan vuotta.

Vuosina 2005 - 2008 Luandassa tehtyyn hoitotutkimukseen osallistui 723 lasta, joiden iät vaihtelivat kahdesta kuukaudesta 13 vuoteen. Kaikki saivat samaa antibioottia (kefotaksiimi) ja glyserolia - joka vähentää vammautumsta - mutta potilaat satunnaistettiin saamaan suonensisäisen antibioottinsa 24 tunnin ajan perinteisesti kerta-annoksina kuuden tunnin välein tai jatkuvana hitaana infuusiona. Lisäksi potilaat saivat parasetamolia tai plaseboa suun kautta 48 tunnin ajan.

Kaikkiaan 272 (38 %) lasta kuoli ja 68:lle (15 %) jäi vakavia neurologisia haittoja. Kuulotutkimukseen osallistui 83 prosenttia (374) eloonjääneistä lapsista, ja heistä 45 todettiin kuuroiksi ja 96:lla kuulo oli heikentynyt. Ainoastaan 20 prosenttia lapsista parani täysin; 56 prosenttia joko menehtyi tai vammautui vaikeasti, ja 24 prosentille jäi lievempiä vammoja.

Vaikka kokonaiskuolevuus tai -vammautuminen ei lopulta vähentynyt tilastollisesti merkitsevästi, taudin tappavuus oli kolmen päivän aikana infuusio+parasetamoli -ryhmässä niin paljon muita ryhmiä pienempi, että sellaista muutosta ei ole havaittu yhdessäkään tutkimuksessa ensimmäisten antibioottien (kloramfenikoli ja ampisilliini) markkinoille tulon jälkeen.

Lisäksi havaittiin, että infuusiohoidosta oli erityistä hyötyä, jos taudin aiheuttajana oli pneumokokki.

– On mahdollista, että tätä lääkehoitoa hiukan rukkaamalla saataisiin huomattavasti parempia tuloksia, joten jatkotutkimukset ovat tarpeen. Mikäli näin yksinkertaisella menetelmällä voidaan parantaa bakteerimeningiitin hoitotuloksia kehitysmaissa, sillä on suuri merkitys, professori Peltola sanoo. Hän tähdentää, että hoitotulokset ovat täysin hyödynnettävissä myös suomalaisten lasten hoidossa.

Heikki Peltola: Eettinen harkinta erityisen tärkeää

Peltola korostaa, että kehitysmaissa tehtävissä tutkimuksissa on noudatettava täsmälleen samoja eettisiä sääntöjä kuin Suomessa. – Historian surullisten esimerkkien takia siellä on oltava näissä kysymyksissä aivan erityisen tarkka. Eikä tietenkään mitään tutkimusta tehdä ilman paikallisten eettisten toimikuntien lupaa.

Nyt julkaistussa tutkimuksessa potilaat olivat monella tavalla erilaisia kuin aikaisemmissa bakteerimeningiitin hoitoa koskevissa tutkimuksissa: Potilaat tulivat sairaalaan varsin myöhäisessä vaiheessa ja hyvin sairaina. Monet heistä olivat lisäksi aliravittuja ja aneemisia, ja heillä saattoi olla myös malaria tai HIV-infektio.

– Toisaalta nämä potilaat ovat tyypillisiä sellaiselle väestölle, joissa bakteerimeningiitti yhä on vakava ongelma, joten myös tutkimustulokset ovat suoraan sovellettavissa sellaisiin oloihin. Tämän vuoksi mielestäni onkin tärkeää tehdä hoitotutkimuksia myös kehitysmaissa, vaikka se monesti on vaikeaa ja siihen on hyvin vaikea saada rahoitusta; eihän kukaan saa rahaa tällaisista tutkimuksista", Peltola toteaa.

Peltolan tutkimuksia ovat rahoittaneet Sigrid Juséliuksen, Alfred Kordelinin ja Päivikki ja Sakari Sohlbergin säätiöt, Lastentautien tutkimussäätiö ja Helsingin Sanomain Säätiö.