Itä- ja länsisuomalaisten väliset geneettiset erot ovat monien Euroopan kansojen välisiä eroja suuremmat.

Myös Suomen maakunnat voidaan osittain erottaa toisistaan geneettisesti, todetaan Helsingin yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjatutkimuksessa.

FM Tuuli Lappalainen selvitti Itämeren alueen kansojen historiaa ja evoluutiota geneettisin menetelmin. Tutkimuksen mukaan alueen kansojen geneettinen tausta on enimmäkseen keskieurooppalaista alkuperää, mutta myös itäistä vaikutusta nähtiin varsinkin Suomessa, Karjalassa ja Baltiassa.

Tutkimuksessa käytettiin yli 2 000 näytteen aineistoa Itämeren alueen kansoista ja analysoitiin äitilinjassa periytyvää mitokondrio-DNA:ta, isälinjan Y-kromosomia sekä koko perimän kattavia geenimerkkejä. Itämeren alueella kautta koko perimän havaittu läntinen ja itäinen vaikutus vastaa arkeologian ja kielitieteen käsitystä kansojen esihistoriasta.

Kansojen välillä on kuitenkin myös eroja: ruotsalaiset, länsisuomalaiset ja erityisesti itäsuomalaiset eroavat perimältään huomattavasti sekä toisistaan että keskieurooppalaisista, jotka ovat geneettisesti paljon yhtenäisempiä. Tämä johtunee Pohjois-Euroopan myöhäisemmästä asutuksesta jääkauden jälkeen, pienestä väestöstä ja eristyneisyydestä.

Populaatiohistorian selvittämisen lisäksi tutkimuksessa löydettiin pohjoiseurooppalaisten perimästä kymmeniä geenejä, jotka ovat olleet luonnonvalinnan kohteena. Näillä geeneillä voi olla vaikutusta mm. ihonväriin ja vastustuskykyyn infektiotauteja vastaan, ja monet vaikuttavat myös alttiuteen sairastua erilaisiin tauteihin.

FM Tuuli Lappalaisen perinnöllisyystieteen väitöskirja tarkastetaan 15.5. Helsingin yliopistossa.