Suomessa on valmius kasvojensiirtoon lähivuosina. Valmiutta 
on rakennettu HUS:ssa viime vuodesta lähtien, ja tiedossa on 
myös muutamia mahdollisia potilaita. Maailmassa on tehty 
vasta vajaat 30 kasvojensiirtoa.

– Meillä on tekninen valmius kasvojensiirtoon jo lähitulevaisuudessa, mutta avoinna on vielä esimerkiksi lainsäädäntöä koskevia kysymyksiä, sanoo kasvojensiirtoa valmistelevaa hanketta HUS:ssa johtava plastiikkakirurgian erikoislääkäri, dosentti Patrik Lassus.

Teknistä valmiutta, kuten leikkauksen käytännön toteuttamista, lääkityksiä, jälkihoitoa ja seurantaa, on hionut useiden erikoisalojen lääkäreistä koostuva ryhmä viime syksystä lähtien.

Lassuksen mukaan kasvojensiirtoa valmistelevan ryhmän työ luo mahdollisuuden myös muihin ns. komposiittisiirtoihin, kuten ylä- tai alaraajan tai vatsanpeitteiden siirtoon.

EU-komissiolta odotetaan kesällä kannanottoa siihen, luokitellaanko kasvojensiirrot elin- vai kudossiirroiksi. Päätös vaikuttaa siihen, tarvitaanko Suomessa uutta lainsäädäntöä asiasta. Lisäksi toimintaan tarvitaan sosiaali- ja terveysministeriön sekä Valviran hyväksyntä ja HUS:n lupa.

Siirroista 
erinomaisia tuloksia

– Suomessa on tiettyjä potilaita, joita ei voida kunnolla auttaa kuin kasvojensiirrolla. Siirron kriteerinä olisi, että potilaalla on kasvoissa vaikea toiminnallinen vamma, jota ei pystytä nykyisin menetelmin korjaamaan, käytännössä suun tai silmäluomien toiminnallinen puutos. Kasvot voivat olla myös niin pahasti tuhoutuneet, ettei niitä pystytä muuten korjaamaan, Lassus kuvaa.

Suomessa kyseessä ovat yleensä ampuma- tai palovammapotilaat ja tällaisia potilaita on 1–2 vuodessa.

Lassuksen mukaan maailmassa on tehty tähän mennessä alle 30 kasvojensiirtoa. Ensimmäinen niistä tehtiin Ranskassa vuonna 2005. Siirtoja on tehty myös Yhdysvalloissa, Espanjassa, Turkissa, Kiinassa ja Belgiassa.

– Alustavat tulokset ovat erittäin hyviä.

Monien erikoisalojen yhteistyötä

Kasvojensiirto edellyttää erittäin monen erikoisalan osaamista. Valmistelussa on mukana plastiikkakirurgian, elinsiirtokirurgian, leukakirurgian, kurkku-, nenä- ja korvatautien, anestesiologian, immunologian, infektiosairauksien, patologian ja psykiatrian erikoislääkäreitä.

Siirtoleikkauksia suunnittelee HUS:ssa nyt toistakymmentä lääkäriä, mutta niitä toteuttamaan tarvitaan Lassuksen mukaan arviolta 20–30 erikoislääkäriä.

– Tiimin tekninen valmius on pitkällä, mutta vielä tarvitaan harjoittelua ja sopimista toimintatavoista.

Siirtovalmius merkitsee sitä, että potilaita voidaan ottaa kasvojensiirtolistalle ja leikkauksia tekevä tiimi on hälytysvalmiudessa. Sen lopullista aikataulua Lassus ei halua tarkentaa.

Valmius edellyttää myös sopimista potilaiden kanssa.

– Kasvojensiirto on iso muutos. Potilas tarvitsee myös psykiatrin arvion soveltuvuudestaan leikkaukseen. Hänen on oltava valmis sitoutumaan hoitoon ja lääkitykseen ja psyykkisesti riittävän stabiili. Muualla tehdyistä leikkauksista ei kuitenkaan ole raportoitu isoja psyykkisiä ongelmia, koska muutos on ollut niin positiivinen.

Kasvojensiirtoleikkausten suurimpia ongelmia ovat olleet paljon hoitoa vaatineet hyljintäreaktiot ja monet infektiot. Käytännössä leikkauksia on myös epäonnistunut, koska hermoja ei ole aina saatu toimimaan kunnolla. Kaksi potilasta on kuollut.

Kasvojensiirrosta aiheutuvia kustannuksia ei ole vielä laskettu. Lassuksen arvion mukaan leikkauksen ja hoidon kustannukset ovat 100 000 euron suuruusluokkaa.

Osalle kasvoiltaan vaikeasti vammautuneista potilaista joudutaan kuitenkin nyt tekemään toistuvasti 1–2 leikkausta vuosittain. Kasvojensiirto voisi korvata osan näistä kustannuksista.

Asiallinen 
informaatio ratkaisee

Osa ryhmän erikoislääkäreistä on pelännyt kasvojensiirron vaikuttavan elinsiirtoja koskeviin melko positiivisiin asenteisiin. Tähän asti elinsiirtoja on tehty vain potilaan elämän pelastamiseksi. Kasvojensiirto sen sijaan tehdään potilaalle, jonka elämänlaatu on erittäin huono kasvojen tuhouduttua.

– Kasvojensiirtoleikkaukset eivät saa vaikuttaa elinluovutuksiin. Tässä tarvitaan asiallista informaatiota. Omaiset voivat ilman muuta kieltää kasvojen luovutuksen. Siihen kysytään erikseen lupa elinsiirtojen yhteydessä.

Suvi Sariola

Kuva: Panthermedia