Palestiinalaissyntyinen Nader El-Rabah näkee paljon positiivista siinä, että suomalainen lääkärikunta kansainvälistyy. Helpolla Suomessa ei silti lääkäriksi pääse: El-Rabahilta Tampereen tenttien suorittaminen vei kaikkiaan neljä vuotta. - Mielestäni seula on vähintäänkin tarpeeksi tiukka.

Näen suomalaisessa terveydenhuollossa valtavasti hyviä puolia, toteaa LL

Nader El-Rabah

.

El-Rabahilla, 36, jos kenellä on vertailupohjaa arvioida suomalaista järjestelmää. Hänen tiensä nykyiseen työhön Tampereen yliopistolliseen sairaalaan on kulkenut monen mantereen kautta.

Anestesiologiaan parhaillaan erikoistuva El-Rabah on kotoisin Palestiinasta ja lääketieteen opintonsa hän on suorittanut Venäjällä. Ennen Suomeen tuloaan hän on ehtinyt työskennellä lisäksi Libanonissa ja Malawissa.

- Täällä Suomessa lääkärillä on kaikki tarvitsemansa tieto aina saatavilla. Netistä ja erilaisista tietokannoista löytää vastaukset kysymyksiinsä muutamassa minuutissa. Tai toisaalta halutessaan voi syventää osaamistaan vaikka tuntikausia, El-Rabah kiittää.

Jotkin asiat silti ihmetyttivätkin.

- Lääkkeiden ja tarvikkeiden tuhlaus tuntui aluksi järkyttävältä. Esimerkiksi Malawissa jokainen ruisku ja intubointiputki pestiin ja käytettiin uudelleen ja uudelleen. Pienikin yli jäänyt lääkeannos kerättiin tarkasti talteen.

Suomalainen sairaalabyrokratia näyttää Nader El-Rabahista hyvinkin joustavalta ja ohuelta.

- Täällähän asiat sujuvat tosi helposti ja nopeasti. Muualla olin tottunut siihen, että jokaisen allekirjoituksen tai lausunnon saaminen kestää vähintään viikon.

Ei ennakkoluuloja

Nykyään Nader El-Rabah jutustelee sujuvasti suomeksi. Hänen aloittaessaan työt maassamme 2003 Rovaniemellä asiat olivat kuitenkin toisin.

- Tiesin kirjoitetun tekstin olevan suomea, jos siinä näkyi paljon kaksoiskonsonantteja. Osasin arabiaa, venäjää ja englantia, mutta suomen kielen suhteen olin siis täysi ummikko.

El-Rabahin mukaan rovaniemeläinen työyhteisö osasi suhtautua tulijan kielitaitoon oikealla tavalla:

- Varsinkin hoitajat meinasivat alkuun kommunikoida kanssani englanniksi. Eräs lastenlääkäri kuitenkin totesi, että jos toivotte Naderin jäävän, puhutte hänelle suomea. Juuri sillä tavoin meihin muualta tuleviin pitääkin mielestäni asennoitua.

Vähitellen suomi juurtui luontevaksi puhe- ja työkieleksi. El-Rabah kertoo silti edelleen hieman arastelevansa potilasdokumenttien kirjoittamista.

- Sanelen vieläkin mieluummin. Vaikka työkaverit kyllä rohkaisevat, että tekstini ovat ihan hyviä.

Nader El-Rabah ei ole koskaan kokenut kollegoiden kyseenalaistavan tietojaan ja taitojaan. Myöskään potilaiden ennakkoluuloihin hän ei ole törmännyt - paria pientä poikkeusta lukuun ottamatta.

- Kaksi kertaa potilas on kysynyt, olenko nukuttanut tai puuduttanut koskaan aiemmin. Molemmissa tapauksissa hoitaja on ennättänyt vastaamaan ennen minua.

Neljä vuotta tenttejä

ETA-alueen ulkopuolelta Suomeen tulevien lääkäreiden kuulustelujärjestelmä on ehtinyt tulla El-Rabahille perin pohjin tutuksi. Tenttien suorittaminen vei häneltä kaikkiaan neljä vuotta.

- Mielestäni seula on vähintäänkin tarpeeksi tiukka. Kielitaidon ainakin täytyy olla kunnossa, jotta voi läpäistä. Siitä en sen sijaan ole varma, onko järjestelmä muuten paras mahdollinen.

El-Rabah kertoo kokeneensa varsinkin oikeus- ja sosiaalilääketieteen tentit epämotivoiviksi ja lähes ylivoimaisen hankaliksi.

- Välillä lakitekstejä tankatessani kysyin suomalaiselta vaimoltani, mitä jokin kohta tarkoittaa. Eikä hänkään ymmärtänyt! Mielessä kävi myös usein, että saman ajan olisi voinut käyttää paljon hyödyllisemmin lukemalla oman erikoisalan kirjallisuutta.

Nader El-Rabah kritisoi myös palautteen vähäisyyttä.

- Olisi helpompi kehittää itseään, jos vastaukseksi saisi muutakin kuin hyväksytty tai hylätty.

Kaiken kaikkiaan El-Rabahin mukaan olikin suuri helpotus, kun viimeinenkin tentti tämän vuoden alussa oli kunnialla ohi. Sen jälkeen hän saattoi virallisestikin aloittaa anestesiologiaan erikoistumisen - alan töitähän hän oli tehnyt jo vuosia.

- Keskeneräiset tentit painoivat mieltä ja olivat kuin seinänä edessä.

Ovia ei voi sulkea

Nader El-Rabah näkee paljon positiivista siinä, että suomalainen lääkärikunta kansainvälistyy.

- Muutenkin ollaan menossa siihen, että olemme kaikki yhden suuren maailman kansalaisia. Ei suomalainen terveydenhuoltokaan voi olla mikään suljettu yhteisö.

Vaikka lääkäreiden työskentelyedellytykset ovat El-Rabahin mielestä Suomessa erinomaiset, tietyt seikat mietityttävät.

- Välillä tuntuu siltä, että meidän lääkäreiden mahdollisuutta harjoittaa ammattiamme ja käyttää asiantuntemustamme kavennetaan liikaa. Potilasta kuullaan täällä aivan eri tavalla kuin muissa näkemissäni hoitokulttuureissa, mikä on tietysti pääosin hieno asia.

- Joskus kuitenkin vaikuttaa, kuin potilaan mielipide menisi jopa lääkärin ammatillisen näkemyksen yli. Ei potilas pysty päättämään vaikkapa sitä, millainen nukutus tai puudutus on sopivin.

Joka tapauksessa El-Rabah näkee tulevaisuutensa olevan ehdottomasti Suomessa - ja hyvin luultavasti Tampereella. Kun perheen neljästä lapsesta vanhin aloittaa pian koulun, muuttaminen on entistä epätodennäköisempää.

Sopeuttava koulutus puuttuu

Yleislääketieteen professori

Kari Mattila

Tampereen yliopistosta tunnistaa El-Rabahin kokemuksissa paljon tyypillistä. Mattila on työskennellyt ulkomailla koulutuksensa saaneiden lääkäreiden kurssien ja tenttien parissa 1970-luvulta asti.

- Aluksi mukana oli runsaasti suomalaisia, jotka olivat vain kouluttautuneet jossain muualla. Vähitellen ulkomaisten osuus kasvoi.

Mattila kertoo, että Lääkintöhallituksen lakkauttamisen jälkeen kurssit vähenivät. 1990-luvun puolivälissä siirryttiin nykyiseen kuulustelujärjestelmään, jonka vastuullinen johtaja Mattila on.

Hänen mukaansa tämän hetken suurin puute on se, että tulijoita kyllä tentitään ja testataan, mutta varsinainen suomalaiseen terveydenhuoltoon sopeuttava koulutusjärjestelmä puuttuu.

- Sellaisen luominen olisi mitä kustannustehokkainta toimintaa. Ihmettelen tässä asiassa viranomaisten, eli opetusministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön sekä työvoimahallinnon saamattomuutta.

Kielikysymyksen Kari Mattila näkee samoin kuin El-Rabah:

- Vaikka kuulustelujärjestelmä ei varsinaisesti mittaa asiaa, kielitaito kyllä kehittyy nykymuotoisten tenttien aikana. Näyttökokeen läpäiseminen edellyttää, että potilas ja lääkäri ymmärtävät toisiaan. Lisäksi pitää olla valmius tuottaa tarvittavat merkinnät potilaspapereihin.

Mattila muistuttaa, että kielitaito on vain yksi osa vuorovaikutusta.

- Työnantajalla on viime kädessä oikeus arvioida kielitaidon riittävyys kulloiseenkin tehtävään.

Uusia näkökulmia

Kari Mattilan mielestä maahanmuuttajat voivat tuoda tervetulleita uusia näkökulmia suomalaiseen terveydenhuoltoon.

- Heillä on kokemusta omasta kulttuuristaan ja usein myös lääkärin työstä vaihtelevissa olosuhteissa. Tulijoilla on ulkopuolisen mahdollisuudet kyseenalaistaa toimintojamme ja auttaa meitä siten näkemään muutostarpeita. Kunhan heille annetaan siihen mahdollisuus.

Mattilan mukaan Suomeen tottuminen on usein helpointa niillä, joilla on käden taitoihin rajoittuvat tehtävät ja näppäryyttä niiden tekemiseen.

- Osa maahanmuuttajalääkäreistä on ehdottomasti parasta A-ryhmää, suoranaisia virtuooseja. Suurin osa vastaa tiedoiltaan ja taidoiltaan täysin Suomessa koulutettuja kollegoita.

Mattila muistuttaa, että jokainen tulija on kuitenkin oman koulutuksensa ja henkilöhistoriansa tuote.

- Joillekin vaikeinta on perusmedisiina, toisille taito soveltaa tietojaan suomalaisessa järjestelmässä suomalaiselle potilaalle.

Joskus täkäläisestä poikkeava lääkäri-identiteetti tuottaa ongelmia sopeutua työhön maassamme.

- Joillekin koskeminen potilaaseen ja siten huolellinen manuaalinen tutkiminen on hankalaa. Mutta sama ongelma on valitettavan tuttu myös suomalaisten lääkäreiden keskuudessa.

Lue myös artikkelit sivuilta 3309-29.

Lääkärisuomen koulutukselle olisi tilausta

ETA-alueen ulkopuolelta tulevien lääkäreiden on ennen kuulustelujärjestelmään ilmoittautumistaan läpäistävä valtionhallinnon kielitutkinto tyydyttävällä arvosanalla.

- Siihen riittää varsin vaatimaton kielitaito. Ja kyse on tosiaan yleisestä kielikokeesta, joka ei testaa millään tavalla esimerkiksi lääketieteellisen terminologian hallintaa, lääkintöneuvos Pirjo Pennanen Valvirasta kertoo.

Hänen mukaansa merkittävämpää onkin, että Suomen laki edellyttää maassamme työskentelevän lääkärin osaavan riittävästi suomea tai ruotsia tehtäviinsä nähden.

- Viime kädessä työnantaja vastaa tästä. Asia tulisikin ottaa huomioon rekrytoinnissa.

Pennasen mukaan maahanmuuttajalääkäreiden kuulustelujärjestelmä riittää pääsääntöisesti takaamaan riittävän kielitaidon. Yksittäisiä poikkeuksia kuitenkin on.

- Silloin tällöin meille tai aluehallintovirastoon tulee valituksia, ettei joku hallitse kieltä riittävästi.

Pennasen mielestä maahanmuuttajalääkäreiden omalle lääketieteellisen suomen koulutukselle olisikin tilausta. Varsinkin, kun äidinkielenään muuta kuin suomea puhuvien lääkärien määrä näyttää lisääntyvän tulevaisuudessa.

- Yhteinen kieli potilaiden ja työyhteisön kanssa on kuitenkin aivan keskeinen instrumentti lääkärin työssä. Ellei sitä ole, ongelmia koituu monella tasolla.

Näin autat tulijaa

Puhu muualta tulleen kollegan kanssa suomea tai ruotsia.

Auta kollegaa välttämään tarpeettomat kulttuurien yhteentörmäykset.

Anna tilaa muualta tulleen ideoille ja näkemyksille. Hän voi nähdä toimintojemme muutostarpeet meitä selkeämmin.

Muista, että suomalainen kommunikointityyli voi tuntua muista hyvinkin sulkeutuneelta ja jopa torjuvalta, vaikka et sitä tarkoittaisikaan.